WAR HEAD

Hobbyplosion!

2012-02-29T00:50:00.002+02:00

Hiihtolomaviikko oli vapaata koulusta ja reilussa viikossa ehtikin tapahtua vaikka ja mitä. Hyvä frendini Fu palasi Chilen Santiagosta Suomeen ja kehitimme heti yhteistä ohjelmaa pelien ja harrastuksien merkeissä. Ennen loppuviikon figurupeamaa mulla oli kuitenkin muita aiheeseen liittyviä velvollisuuksia, jotka piti myös täyttää. Pahoittelut lukijoille että blogailu jäi viime viikolla vähemmälle, mutta koetan tiivistää kaiken hulluuden tähän postaukseen!

Järjestän Ericin kanssa mygamestore-Pelikaupoille turnaussarjan, joka kantaa nimeä Hammerhead 400,00. Saimme viimein turnauspaketin esille nettiin. Ideana on järkätä kovatasoinen 40k-turnaus, joka herättelee erityisesti kilpailuhenkisiä pelaajia ja tuo ketjun liikkeitä yleisön tietoisuuteen. Tittelin 400,00-lisäys ei suinkaan ole kirjoitusvirhe, vaan viittaa finaaliturnauksen pääpalkintoon, joka on 400€ lahjakortti Pelikaupan tuotteisiin. Taisteluita käydään ensiksi kolmessa osakilpailussa, joissa on mahdollista ansaita paikka finaaliturnauksessa. Tapahtumasta on tehty varta vasten ETC-henkinen esimerkiksi pistemäärän ja sääntöpaketin osalta, mikä toivon mukaan herättelee turnausaktiiveita. Lisätietoa ja virallinen info löytyy Sotavasarasta.

Alkuviikosta käynnistyi vajaan viikon mittainen markkinointitempaus Reaktori-tapahtumassa, joka on Helsingissä jokavuotinen nuorten talviloman aktiviteettihässäkkä. Raahasimmekin aiemmin tekemämme Forgestar-pelipöydän paikalle ja kuorrutimme sen juuri valmistuneilla Forgefather ja Orx Marauders-figuilla. Näillä, sekä liittolaisiksi saapuneilla perinteisemmillä örkeillä ja Space Marineilla ohikulkijat saattoivat kokeilla miniatyyripelejä ja figuurien maalausta meidän messuhenkilökunnan opastuksella. Itse olin tällä kertaa vain roudaamassa ja pystyttämässä nurkkauksemme ja pöydän siten, että se toimisi mun ja Ericin vision mukaan osana intropelejä.

Forgestar sai tulikasteensa Reaktori-tapahtuman esittelypeleissä.

Väsäsin pienen kyltin ohjaamaan vieraita sotatoimien ääreen.

Örkit olivat ottaneet tähystysasemat haltuunsa.

Vahvistuksia virtasi avoimista porteista.

Forgefatherit olivat kutsuneet Dark Angel-Marineita avukseen puolustamaan massiivisia linnoituksiaan.

Tein ennen tapahtumaa Manticin Kings of War-kääpiöstä ja Warpath-squatista yhdistelemällä Komentaja Koltin esittämään HQ-valintaa ja kenraalia intropelitaisteluissa.

Myös pieni tykki on yhdistelmä Kings of War-kääpiökanuunaa ja paria GW 40K-bitsiä.

Samalla nappasimme muutamia kuvia, jotka yhdistimme WAR HEADin Forgestar-raportin pohjalta kääntämääni selontekoon pöydän synnystä. Stadin Pelikaupan myymäläpäällikkö Juhani lähettikin koko paketin Mantic Entertainmentin myyntiedustajille, jotka olivat kuulemma ihan liekeissä eeppisestä pöydästä, konvertoiduista figuista ja meidän Warpath-panostuksesta. Eipä aikaakaan kun teksti ja kuvat, sekä tietty linkki WAR HEADiin löytyivät myös Manticin omasta blogista. :) Aika makeeta, vaikka itse sanonkin! Suomenkieliseen blogiin tuli kuvien perässä muutama brittikin, toivottavasti jengi saa kielimuurista huolimatta jotakin irti...

Keskiviikkona pakkasimme tavaramme, pari armeijaa, laatikollisen maastoa sekä Nikolta lainaamani Realm of battle-pelipöydän autoon ja hurautimme Fun ja Ericin kanssa Turkuun Fun asunnolle, joka oli upea, moderni, mökkityylinen tukikohta meren rannalla. Perillä nautimme perinteisen kiinalaisen keittön herkuista ja pelailimme 40k:ta yömyöhään. Ehdimme myös katsoa pari leffaa, Jackie Chanin Accidental Spyn ja klassikon Enemy at the Gates jota en ollut vielä nähnyt. Pelit oli tosi tiukkoja ja mielenkiintoisia ja Fu olikin oppinut ihan tajuttomasti pelistä vuoden aikana Etelä-Amerikassa. Puimme terassilla pitkään jälkipelejä, armeijalistoja ja what if-tilanteita öiselle ulapalle tuijotellen. Hyviä fiiliksiä.

Otin mukaan Turun sotaretkelle Necronit sekä Liberator Space Marinet. Tilannekuvassa mietitään, kuinka selviydytään TWC:n ykkösvuoron wipestä Scatter laser-hordea vastaan.

Olemme vaihtaneet Fun kanssa maileja koko vuoden ajan puiden taktiikoita ja sääntöjä ja mulla olikin tällä kertaa aivan eritasoinen vastustaja kuin vuosi sitten kaverin ottaessa ensiaskeleitaan harrastuksen parissa. Voitin pari peliä niukasti mutta Fu peittosi mut 1000 pisteen matsissa viimeisenä iltana ammattimaisilla Eldar-jipoilla.

Nappasimme yksinkertaisen maastokattauksen mukaan, jotta saatoimme pelailla omine ehtoinemme milloin lystää. Tähän tarkoitukseen Realm of battle on kyllä oivallinen.

Safkasimme hyvillä mielin päivisin kaikennäköistä kiinalaista settiä välillä edes oikein tietämättä mitä suuhun meni. Maistui, eikä tarvinnut nähdä nälkää, vaikka osa ruokalajeista (kuten siankorvista väsäilty salaatti) olikin melko eksoottisia!

Leffat pyörivät valkokankaalla ja surround-äänilaitteista. Puitteet olivat siis kunnossa! Suurelle terassille mahtuisi kesällä pöytä poikineen, kelailimmekin että pitäisi järjestää pian jokin sisäpiirin turnaus näissä makeissa olosuhteissa!

Eric pääsi ohjastamaan Necroneita eeppisessä matsissa, jossa Scarabit, Wraithit ja Spyderit ahdisivat Eldarit pahanpäiväisesti nurkkaan. Koko matsissa kuoli vain kaksi Necron-figua, Eldareita taas jäi vain rippeet. Avatar tosin tappoi lähes sata Scarab-woundia ja vielä muutaman Tomb Spyderin vapauduttuaan panssari syötynä swarmien yliajosta.

Sunnuntaina ennen lähtöä vierailimme vielä Ordo Aboensiksen järjestämässä 26 pelaajan, neljän kierroksen ja 1000 pisteen 40k-turnauksessa. Testailimme listojamme etukäteen, itse otin mukaan Liberator Marinet (SW) johon kuului Rune Priest, pari Lone Wolfia, 2x10 Grey hunteria, 5 Thunderwolf cavalrya sekä Long fang-tiimi neljällä raketilla. Pääsin pelaamaan haastavat ja monipuoliset pelit Black Templareita, Demoneita, Tyranideja ja toisia Space Wolfeja vastaan, jotka kaikki olivat makeita kokoonpanoja joista saisi juttua irti vaikka kuinka. Liberatorit rymistelivät lopulta ykkössijalle ja Fun lainafiguista kokoon kursitut Eldaritkin nousivat 12. sijalle eli parempaan puoliskoon! Turnaus pyöri Turussa jouhevasti ja meiningistä jäi hyvä kuva. Ehkä palaamme asiaan Turku Fanaticissa myöhemmin keväällä.

Yleistä meininkiä, pöydät olivat 48x48 kokoisia mikä sopi tosi hyvin 1k peleille. Aikataulu piti kutinsa ja järjestelyt olivat muutenkin hyvät. Iso käsi turnausjärjestäjälle!

Kolmospeli oli ikimuistoinen, kun sain viimein kammettua Liberatoreiden arkkivihollisen, eli Genestealer-spammin nurin. Jaws torpedoi Tervigonit kakkosvuorolla kanveesiin ja gaunttien juostessa käpälämäkeen saatoin keskittää resurssit Genariryhmien nujertamiseen. Tyranid-pelaaja Joakim oli vanhempi tuttu Noppakerhon turnauksesta ja ehdimme tutustua vähän paremmin kun liftasimme näiltä kyydin himaan Helsinkiin. Pitää törmäillä piakkoin pelien tai maalauksen merkeissä!

Fu pelasi multa ja Thomakselta lainaamillaan Eldareilla. Armeijaan kuului Farseer, Dire Avenger-squad Wave Serpentissä, Fire Dragon-squad Wave Serpentissa, Ranger-tiimi ja kuusi War walkeria sekalaisella aseistuksella. Pelit sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta hauskaa oli, mikä on tietenkin pääasia! Turnauksesta on Fun kamerassa lisää kuvia, ehkä postailen tarkemmat raportit myöhemmin viikolla.

Lopuksi pitää vielä hehkuttaa makeinta juttua hetkeen! Sain alkuviikosta viimein viimeiset vaadittavat Boba Fett-osat haltuuni ja viimeistelin puvun photoshootia varten alta aikayksikön. Sitten olikin aika nauttia työn hedelmistä, heittää "valmistunut" Fett niskaan ja napsia kuvat 501st legionin hyväksymisprosessia varten. Valmistunut on toistaiseksi heittomerkeissä, sillä oikeastaanhan Fett ei ole koskaan valmis ja olen jo tilannut uuden, yksityiskohdiltaan elokuville uskollisemman kypärän, jonka maalaan itse screen-accurate teemaan.

Lopulliset ilouutiset tulivatkin lauantaiaamuna, kun sain sähköpostin 501st Legion Membership Officerilta ja kuulin, että mun puku on hyväksytty! Pääsy organisaatioon oli siis ansaittu ja sain kaikille jäsenille jaettavan, yksilöllisen TK-Identificationin, joka mun kohdalla on BH-8938. Samalla musta tuli Suomen virallinen Boba Fett, joten watch out. ;) Puku rakentuu vielä päivitysten myötä pikku hiljaa, mutta nyt se on riittävän laadukas, jotta se päällä voi esiintyä legioonan virallisissa tapahtumissa. Seuraava trooppaus taitaakin olla Model Expossa, jossa Nordic Garrison kerää perinteisesti varoja Unicefin hyväksi. Sinne vain moikkaamaan!

Väsyneenä, mutta onnelisena. :) Fiilis on kyllä helpottunut, mutta myös kärsimätön, tekisi mieli päästä välittömästi uuden kypärän ja trooppaamisen kimppuun! Mun profiili päivittyi myös juuri 501st nettisivuille. "As you wish."

Nappasin muuten vastikään myös pari palkkamaalausprojektia rahoittamaan kesän suunnitelmia. Näistä lisää myöhemmin!

Double-edge

2012-02-19T01:41:00.001+02:00

Oon pelaillut nyt pari turnausta ja muutamat kaveripelit uudistetulla Necron-armeijalla ja uuden codexin kanssa on ollut kyllä kivaa. Onneksi mun suosikkiyksiköt pysyivät käyttökelpoisina tai jopa paranivat uudistuksen yhteydessä, että sain lempparifigut edelleen käyttöön tositoimissa. Kokoonpanoksi muotoutui jo ennen Codexin virallista julkaisua Imotekhin ja Destroyer lordin johtama, kevyehkösti scoraava armeija, jonka vetojuhtina toimivat Wraithit, Scarab swarmit ja Canoptek Tomb Spyderit. Lista toimii aika hyvin sellaisenaan, vaikka onkin hiukan "paritusherkkä," eli sillä on sekä todella hyviä, että todella huonoja matseja riippuen viholliskokoonpanosta.

Nyttemmin halusin kehiin hiukan vaihtelua ja myös uusia figuja, joita siunaantui Necroneiden uudessa nousussa aika läjä. Teinkin joulun jälkeen vähän uutta armeijalistaa ja pari uutta hankintaa maustamaan pelejä. Toivottavasti tätä pääsisi kokeilemaan jossakin turnauksessa lähiaikoina.

Harvester Expedition Cerebros - Scourge of Cyberdyne Prime
Codex Necrons 1850p

Necron Overlord Cerebros 100
- Warscythe
Catacomb Command Barge 80
- Tesla cannon

Necron Overlord Sinnertwin 100
- Warscythe
Catacomb Command Barge 80
- Tesla cannon

4 Cryptek Engineers, Harbingers of Destruction 160
- Gauss javelins (Eldritch lance), solar pulse

4 Cryptek Engineers, Harbingers of Destruction 160
- Gauss javelins (Eldritch lance), solar pulse

5 Necron Warriors 65
Hunter-killer Ghost Ark 115

5 Necron Warriors 65
Hunter-killer Ghost Ark 115

5 Necron Warriors 65

5 Necron Warriors 65

4 Canoptek Wraiths 150
- Whip coils

3 Scarab swarms 45

3 Tomb Spyders 165
- Gloom prism

3 Tomb Spyders 160
- Fabricator claw

3 Tomb Spyders 160
- Fabricator claw

Tätä ajattelin kokeilla. Aiempi lista oli vähän raskas pelata ensimmäisiä vuoroja, kun se ei kyennyt vaikuttamaan kauemmas muuten kuin epävarmoilla salamoilla. Nyt Imotekhin sijaan HQ-osastolla on nopeampaa iskuvoimaa ja kuitenkin ainakin kahden vuoron yö on mukana edelleen Cryptekien ansiosta. Ghost Arkit toimivat tykkivaunuina, joista ammuskellaan vihollisen ajoneuvoja ja hirviöitä hajalle, jotta Lordit, Wraithit, Scarabit ja Spyderit pääsevät niihin käsiksi. Scarabeja on vain vähän, sillä niitä saa tehtyä ilmaiseksi lisää. Korjausnäpit on Spydereillä lähinnä wound allocation-syistä.

Olisin halunnut säilyttää Destroyer lordin listassa johtamassa Wraitheja ja tuomassa näille arvokkaan power weaponin ja 2+ saven nappaamaan raketteja, mutta näiltä vähän seonneilta johtajilta on Codexissa evätty kuninkaallisen hovin taustatuki enkä olisi saanu toista Cryptek-ryhmää mukaan.

Nyt vain komentoparkit kasaan ja maaleihin! Postaan parit kuvat kun projekti etenee!

Viimeisimmät hankinnat; lisää Necrontyr-ylimyksiä tuomaan hiukan aloitekykyä ja väriä armeijalistaan.

Spaceport security

2012-02-12T22:46:00.000+02:00

Forgestar-projektista lähti raportti ja kuvat Manticin suuntaan pian blogipostauksen jälkeen. Nämä kuitenkin palasivat heti asiaan ja toivoivat kuvia Warpath-figuista pöydällä. Porvoossa ei vielä ollut maalattuna yhtään settiä Forgefathereita tai Maraudereita, mutta mulla ja Ollilla oli jo projekti vireillä. Ehkä näistä voi lähettää pari lainaan Porvooseen niin kundit voivat ottaa pari fan service-otosta Manticin porukalle. ;)

Anyhow, Forgestar-teemalla jatkettiin. Nämä soturit ovat siis Sector 9:n turvallisuusjoukot ja osa Forgefatherien 88th Gate Wardens-sotilaspoliisikomppaniaa. Joukkojen tehtäviin kuuluu aluepartiointi avaruusaseman siltareiteillä ja lastauslaitureilla sekä piraattijoukkojen jatkuvien pommitusten torjunta ilmatorjunta-asein. Näiden vakiovarustukseen kuuluvat raskaat, hiekkamyrskyistä kuluneet haarniskat ja osa kantaa myös armottomilta sääolosuhteilta sekä kaasuiskuilta suojaavia naamareita.

Figut tulevat nyt ainakin ensiksi käyttöön Reaktori- ja Model Expo-tapahtumissa osana esittelypelejä ja tapahtumien jälkeen ne varmaankin kotiutuvat Stadin Pelikaupan vitriiniin. Armeijan runko on nyt aika hyvin kasassa, tähän lisäillään sitten sankareita ja sotakoneita.

A-Ten-HUT! Säänpieksemä avaruuskääpiöiden sotilaspoliisijoukkue aavikkoalustoineen.

Figuurit on tehty konvertoimalla Manticin Warpath-pelin Fate of the Forgestar-aloituslaatikosta. Devastator-ryhmä (jonka voi tietty pilkkoa ryhmien erikoisaseiksi) syntyi asentamalla Orxien aseet kääpiöiden harteille. Sopii tyyliin ja lisää hiukan väriä yksiköihin. Ryhmänjohtajan kypärä on myös Marauders-sprueista.

Päätimme erottaa veteraanit alokkaista käyttämällä eliittijoukoilla viittoja ja suljettuja kypäriä. Forgefatherit toimivat mygamestore.fi-demopeliympäristössä Marineiden säännöillä ja nämä voisivat olla vaikka Sternguardia.

Yksinkertaisia perusjoukkoja partanaamareineen. Tein ensin yhden suunnitelmafigun, johon kehittelin nopean reseptin maalata napit ja Olli huitaisi siltä pohjalta figut maaleihin ennätysajassa. Pohjaväri oli Army Painterin Skeleton bone, joka kuivaharjattiin puhtaalla valkoisella. Kasvoalueet, vaatteet ja nahkaosat washailtiin Devlan mudilla ja Gryphonne sepialla eri sävyihin. Ase ja selkäpuolen puukot maalattiin Chainmaililla ja washattiin Badab blackilla. Silmät maalattiin Scorpion greenilla, varjostettiin ja luotiin OSL-efektiä Thraka greenilla ja korostettiin lopuksi pienellä Scorpion green+Skull white-kimmeellä. Lopuksi haarniskojen reunoihin tuputeltiin chippingiä foaminpalalla ja washattiin hiukan oranssia kuvaamaan ruostetta ja likaa. Kun maalaus syntyy pääasiassa washaamalla, säästyy runsaasti aikaa ja vaalea pohjaväri valittiin siltä pohjalta.

Tässä vielä figut joka yksiköstä. Käpsien perussculptit ovat aika yksinkertaisia, mutta sekoittamalla eri kypäriä, viittaosia ja tekemällä pieniä konversioita sinne tänne saa yksiköihin vaihtelua ja meininkiä. Näiden figujen valmistuttua ainakin mun käsitys Forgefathereista muuttui aika paljon ja kelasin että näistä olisi hauska rakentaa suurempikin armeija. Teinkin heti illan aikana vielä pari sankaria ja yhden työnnettävän Heavy weaponin yhdistelemällä Kings of War ja Warpath-kääpiöitä. Näistä ei tosin ole vielä kuvia.

Raskastekoiset kääpiöspollet valmina puolustamaan kaivantoasemia. Baset on muuten tehty reseptillä Tausept Ochre, Bleached bone kuivaharjaus, Gale Force Nine static grass.

Katse eteenpäin! Perussquatit ovat aika jäyhää katseltavaa yksiköinä ja kaikki pienet modaukset ja vaihtelu ovat kyllä poikaa.

Devastator-ryhmän kersantti toimii joukkueenjohtajana kunnes pari scratchbuilt-sankaria saa maalit päälleen!

Vastapalveluksena Forgefatherit rakensivat kuljetuskoneen mun ja Ollin IG-projektiin. Tarkoitus on maalata Manticin tulevista Corporation-figuista vähän vahvistuksia meidän Airborne-teema-armeijaan ja testasimme väriteemaa Stormraven-konversioon. Tämä menee siis maastonkappaleeksi yhdelle Forgestar-pöydän laskeutumisalustoista, mutta irrallisena kappaleena sitä voi käyttää hyvin omissakin peleissä.

Vetelin pohjavärit Army Painter Desert yellow-spraylla, maskasin naamioraidat sinitarralla ja suihkuttelin camo-kuvioksi sitä saman firman ruskeaa, jonka callsignia en koskaan muista. Olli jatkoi tästä ja maalasi metalliosat, chippingit, visiirit ja skraidut tehden loistavaa duunia. Lopputulos on just kuten aluksi suunniteltiin.

Tämän on siis tarkoitus olla vain miehistön/kalustonkuljetuskopteri, mistä syystä jätimme aseet pois. Forgestar kuitenkin on vain puolisotilaallinen alue. Olli kuitenkin ehdotti, että voisimme magnetisoida koneeseen pienet siivekkeet, johon saisi esimerkiksi ohjuksia tai jonkinlaiset gatlingit. Jos haluaa ajatella Forgefathereita osana 40K-universumia, mulle tuli jänniä ideoita siitä, miten Stormraven-prototyypit olisivatkin olleet avaruuskääpiöiden kehittelemiä ja muutamia niistä olisi jäänyt näiden haltuun ja myytäviksi.

Roottorilavat ovat plasticardia korkin päällä. Koko höskä on kiinni magneetilla ja irtoaa kätevästi kuljetusta varten. Base on vielä tekemättä mutta hoppua ei ole, kun tän pääasiallinen tarkoitus kuitenkin on olla laskeutunut maastonkappale ja yksityiskohta pelipöydällä.

Hiukan viittauksia IG-projektiin, jotta kone istuu paremmin 40k-armeijamme teemaan. Idean sain Noppakerhon Juhan Valkyrieista.

Myös IG-miehiin on suunniteltu vähän MP-henkeä.

Olli teki vielä viimeistelyksi taikojaan koneen nokkaan, nyt aseeton helikopterikin kääntää päät taistelukentällä. Hard to get!

Bounty Hunting

2012-02-09T22:36:00.000+02:00

Jatkona aiemmalle Boba Fett-postaukselle oon edennyt viimeistelyn kanssa! Kokonaisuudesta puuttuvat oikeastaan ainoastaan hanskat, pari logotarraa panssarilevyihin sekä aseen nahkainen kantohihna. Nämä ovat kuitenkin jo postin huomassa joten tarvitsee vain odottaa. Setti alkaa olla jo kasassa ja fiilis on tosi hyvä. Pitkän aikavälin projektit ovat usein tosi haastavia, kun kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat koetuksella. Itse diggaan eniten tehdä juttuja tässä ja nyt! Pian projekti kuitenkin palkitsee, tosin Fetthän ei koskaan tule 100% valmiiksi...

Sain briteistä Jetpackiin tarvittavat teräskoukut ja valjasjärjestelmän, jolla reppua kannetaan selässä. Poistin lentorepusta maalit Peten pajalla ja maalailin sen sitten samanlaisilla spray/airbrush-tekniikoilla kuin muunkin panssarin. Jetpackissa on pari logoa, joita varten monet Fett-rakentajat tilaavat tarrat; itse päätin kuitenkin tehdä nämä freehandina. Raketti on irroitettava ja suuttimet kääntyvät eri asentoihin. Päällä olevaan beaconiin syttyy myös ledivalo.

Asepaketti saapui viimein Yhdysvalloista, jesss! Laitoin kiväärin ja vara-aseen saman tien kasaan viikonlopun aikana. Aseeseen kuuluu oikea puutukki, joka yhdistyy aidon leffapropin pohjalta valettuun muovirunkoon. Piippu on alumiiniputkea ja kiikari oikeaa optiikkaa. Aseet tulivat perille kiiltävän mustina "rakennussarjoina", josta maalasin ja weatheroin puhdistustyön jälkeen lopulliset versiot.

Värit ja yksityiskohdat ovat screen-accurate tukin härpäkkeitä myöten, mutta halusin lisätä pienenä personal touchina vähän ruostepulveria sinne tänne efektiksi. Boban aseesta ei kuitenkaan ole niin tarkkaa referenssiä...

Asepaketin mukana tuli myös ammattimaisesti tehty puutukki. Se oli kuitenkin neitseellisen vaalea eikä sopinut leffan lookkiin, joten lakkasin sen petsilakalla, jota oli jäänyt yli taannoisesta Imperial Guard-armeijan dippimaalauksesta. Pari kerrosta riitti hyvin. Tein hiukan tutkimustyötä ennen maalausta ja kävi ilmi, että elokuvassa käytetyssä tukista oli lohjennut pieni pala, joten veistin omaanikin hiukan osumaa.

Imperiumin vastaiskussa Boba kantaa myös vara-asetta. Holsteri on kuitenkin niin vaikea löytää, että päätin tehdä itse väliaikaisen siksi aikaa, että bongaan jostakin replikakotelon. Ostin Etolasta metrin kumimattoa, jonka leikkailin, taivuttelin ja superliimasin holsterin muotoon. Koetin ensiksi kiinnittää nepparin magneetilla, mutta niissä ei riittäneet tehot, joten korvasin nappulat velcro-tarralla. Lopuksi maalaus ja vähän sääistämistä.

Johannes oli mun kanssa Pelikaupalla rakentelemassa ja lopuksi teimme pienen koesovituksen... Pian Fett stalkkaili Star Wars-osastolla.

Taskuihin pitää vielä keksiä täytettä (esim Bounty-patukoita) ja EE3-kivääriin asentaa nahkainen kantohihna. Oikeastaan kaikkea voisi vielä liata hiukan, sillä valokuvissa suurin osa weatheringista ja liasta katoaa jotenkin näkyvistä.

Valjaat toimivat todella hyvin ja jetpack pysyi selässä täysin ilman ongelmia. Remmit kiristyivät siististi kropan ympärille eivätkä esimerkiksi nousseet kaulalle kuristamaan. Loistoduunia briteistä!

Jetpackin maalaus onnistui loppujen lopuksi aika hyvin, vaikka alun spray-kerrokset vähän puolivillaisesti poistettujen maalien päälle näytti aika kamalalta. Airbrush-jälki on vähän kuin huijausta!

Hanskoja vielä odotellaan... Luulen myös, että ostan pian uuden kypärän, sillä tässä on jonkin verran epätarkkuuksia ja kypärän tulisi kuitenkin olla asun laadukkain osa. Lisäksi haluan kokeilla kypärän maalaamista itse. Mut hey, kohtahan tämä on valmis ja päästään (Lord Vaderin sanoin) levittämään Star Wars-gospelia ja ehkä ilahduttamaan jotakuta Nordic Garrisonin tapahtumissa. :)

The Alamo

2012-01-29T04:44:00.003+02:00

Ote NSW SEAL-operaattorin päiväkirjasta... Force on force.

Koko aamuyön kestänyt tähykeikka oli ohitse ja ehdimme ajaa kaupungin laitamille juuri ajoissa kuullaksemme aamurukouskutsun. Yön viimeisten tuntien viileys vaihtui taas hikiseen paahteeseen porottavan auringon noustessa taivaanrannasta. Pinttynyt pöly peitti niin kustomoidun ajoneuvomme kuin koko viisihenkisen ryhmämme ja vierustoverini Hound pyyhki ajatuksissaan likaa aurinkolasiensa linsseistä. Humveen ikkunalasien läpi näin kaupungin heräilevän hiljalleen uuteen päivään ja ihmisten kerääntyvän torin laitamille. Tukikohdassa odottaisi muutama tunti unta.

Äkkiä radio heräsi eloon ja ylivääpeli otti pelkääjän paikalla viestin vastaan. Kävi ilmi, että maavoimien 1st Cavalry Division oli ollut suorittamassa motorisoitua knock'n'talk tehtävää ydinkeskustan alueella, jakaen siviileille lääketarpeita, nestetäydennystä ja keräten samalla tietoa vihamielisten irakilaisten aikeista alueella. Joku noista vihamielisistä kapinallisista oli pistänyt päänsä esiin ja korkannut ryhmän Stryker-kuljetusvaunun RPG-raketilla. Selvinneet puoliryhmät, tarkka-ampujataistelijapari ja näiden ylikersantti olivat jumissa erässä rakennuksessa useiden vihollistaistelijoiden keskellä. Ylivääpelimme katsoi ryhmäänsä sanomatta mitään. Samassa tilanteessa koko yön kestäneen tehtävän jälkeen joku olisi voinut huokaista syvään, mutta Hound vain nyökkäsi ja Skittle nousi torniin miehittäen .50-cal konekiväärin. Nostin aseeni viereeni ja käänsin flip-up tähtäimet ylös. Ketään ei jätetä pulaan.

Kauniin aurinkoinen pikkukaupunki muuttui äkkiä taistelutantereeksi. Kapinallissotureita virtasi luultavasti ympäristön maaseudulta.

Ennen kuin helvetti pääsisi irti, jalkauduimme ajoneuvostamme ja suoritimme nopean tiedustelun operaatioalueen laitamilla. Ylivääpeli Highway johti ryhmämme vastikään kaivettujen kastelukanavien yli pienen ladon suojaan.

Ladolta näkyi korkea hotellirakennus, johon 1st Cavalryn miehet olivat vetäytyneet. Tilanne oli huolestuttava, sillä paikalle oli saapunut myös uteliaita siviileitä, jotka voisivat jäädä rähinän jalkoihin.

Hotellin seinustalla näkyi osuman saanut, halvaantunut Stryker. Häikäilemättömät kapinallistaistelijat pyrkisivät takuulla ryöstämään sen lääkintätarpeet, ampumatarvikkeet ja kaiken muunkin irti lähtevän.

Rabbit palasi palmujen varjossa nopealta tunnustelureissulta. Vaikutti siltä, että suurin osa vihollisista pyrkisi ryhmittymään kaupungin itälaitaan jossa oli runsaasti näkösuojaa.

Sillä välin minä ja Skittle tarkastimme läheisen siviiliajoneuvon kätkettyjen aseiden varalta. Kapinalliset varastoivat usein RPG-raketteja ja ammuksia maatalousajoneuvoihin, jotka eivät herätä huomiota, mutta joilla voi kuljettaa raskaitakin aseita.

Kuulimme etäisiä huutoja ja hajanaisia laukauksia. Oli aika palata ajoneuvolle.

Ylivääpeli Highway epäili, että kyseessä saattaisi olla valmisteltu väijytys ja tässä tapauksessa tie olisi varmasti ansoitettu. Päätimme kiertää kohderakennusta kohti korttelin vasemmalta laidalta. Rabbit painoi tallan pohjaan ja ohjasi vimmatusti rattia pyörittäen Humveen ulos merkityltä tieltä.

Väkeä parveili talojen seinustalla, mutta voimankäytön ohjeistus alueella oli selkeä; mikäli näköpiirissä ei ollut aseita tai tähystyslaitteita, ei tulta saanut avata. Siviiliuhreista syntyisi kaiken muun lisäksi järkyttävä mediapommi, sillä oli tiedossa, että kaupunkialueella oli useita Al Jazeeran toimittajia.

Kapinamieliset kyläläiset kaivoivat aseita piilosta... Kohta paska osuisi tuulettimeen.

Ryhmänjohtaja Harris koordinoi puoliryhmiensä toimintaa ja asetti tarkka-ampujansa tähystysasemiin hotellirakennuksen toisessa kerroksessa. Ryhmän oli ollut pakko vetäytyä neljän seinän sisään ja hylätä halvaantunut ajoneuvo tienposkeen. SEAL ryhmämme Blue-22 oli etsinyt nopeasti näiden kanssa yhteisen radiotaajuuden ja äkkiä Swimmer-headsetimme olivat täynnä kutsuun vastaavien yksiköiden kuittauksia. Vaikutti siltä että päällystö piti ryhmän evakuoimista kerrankin ykkösprioriteettina ja lähetti apuun kaikki lähistöllä olevat tukiyksiköt.

Äkkiä tulitus alkoi kun toinen Fire teameista havaitsi rynnäkkökiväärit läheisen rakennuksen ikkunoissa. Pieni taistelijasolu koki oitis ensimmäisen kuolonuhrin ja M4-tulitus jauhoi hiekkaseinät muroiksi amerikkalaisten avatessa show'n. Tiesimme, että tämä herättäisi huomiota ja keräisi paikalle lisää vihollisia, mutta 1st Cavalryn miehet eivät vain voineet päästää kapinallisia piirittämään hotellia tai tunkeutumaan sen alakertaan.

Skittle laskeutui kk-tornista kun lähestyimme kohderakennuksen sivustaa ja Rabbit hidasti vauhtia päästääkseen vapaana kulkevat vuohet ohitse. Paimenelle oli kai tullut parempaa tekemistä, ajattelin. Olikohan sauva vaihtunut kertasinkoon... Tulituksen ääni voimistui oikealla puolellamme.

Äkkiä kapinalliset saivat vahvistuksia, kun näiden motorisoidut iskujoukot pyyhälsivät nurkan takaa. Rabbit löi jarrut pohjaan jotta nämä eivät havaitsisi yksinäistä, sivustaan soluttautuvaa Humveetamme. Parrakkaalle kaksikolle tuli kuitenkin äkkiä muuta mietittävää...

...sillä toinen Stryker-vaunu Thrasher-1 ilmoitti kiivaaseen radiokeskusteluun saapuvansa alueelle. Ylikersantti Harris tunnisti ikkunasta moottoripyöräyksikön viholliseksi ja Thrasherin miehistö kuittasi monotonisesti.

Strykerin tykkitorni pyöri nopeammin kuin mopedin renkaat.

Jumalauta! Koko tanner tärähti, kun kapinalliskaksikko katosi näkyvistä mittavassa räjähdyksessä. Iso osa hotellirakennuksen katutason seinää rysähti siruiksi pitkin vastaanottoaulaa ja osa jalkakäytävän puolelle liimatuista julisteista jäi roikkumaan irvokkaasti repeytyneinä. Thrasher ei todella pelleillyt, hooah!

Äkkiä ajoneuvoamme alettiin tulittaa etumaastosta. Kuulimme äänekkään pamauksen katolta, jota seurasi metallinen kilinä, vihollislaukaus oli osunut konekiväärin ammuslaatikkoon ja sen luodit valuivat nyt pitkin Humveen takakuomua. Tiesimme, että RPG-raketin ujeltava vihellys olisi vain ajan kysymys ja loikkasimme ajoneuvosta yksissä tuumin vuohien keskelle. Ylivääpeli Highway järjesti ryhmän nopeasti ja otteemme kiristyivät kivääriemme etukahvoissa.

"Tarvitaan toinen tähystyspiste" huusin. Avoriviin ja viuhkana nurkalle. Hound kuitenkin havaitsi yhden kapinallistaistelijan, joka yritti ilmeisesti kähveltää renkaat jumiin jääneestä maavoimien Strykeristä. M4-kiväärimme räksyttivät ärsyyntyneesti pahantekijän suuntaan ja nurkan takaa pelmahtanut reportteri oli jäädä tulilinjalle. Huusin tälle pari valittua sanaa paikallisella kielellä, ehkä äijä ymmärtäisi kuvata sivumpaa.

Yllättäen radiokeskusteluun liittyi maavoimien erikoismiehiä, jotka olivat ilmeisesti vastanneet avunpyyntöön meidän tavoin. 75. Ranger-rykmentin Viper-ryhmä ilmoitti lähestyvänsä hotellirakennusta pohjoisesta. "Good to have you here."

Rangerit potkivat takaoven sisään ja liittyivät yläkerrasta vimmatusti kaduille ja lähirakennuksiin tulittavaan maavoimien ryhmään.

Äkkiä kadulta oikealta puoleltamme kuului vihlaiseva pamaus, kun vihollisen RPG-ryhmä onnistui yllättämään lähestyneen Thrasher-Strykerin. Tämän pääase oli poissa pelistä, eikä vaununjohtaja uskaltautunut ulos käyttämään konekivääriä.

Oma hylätty Humveemme koki pahemman kohtalon ja sai täysosuman vihollisen singosta. Saamari! Onneksi amerikkalaiset olivat toistaiseksi välttyneet miestappioilta, vaikka Fire teamit hotellin yläkerrassa olivat saaneet jo paikata pari kevyttä haaveria.

Ylikersantti tuli ottamaan Rangerit vastaan ja ohjasi Thrasherin pois vaaralliselta risteyskujalta. Meidän täytyi päästä tähystysasemaan, jotta voisimme vahtia korkeammalta ajoneuvojemme sivustoja.

Saimme tervetullutta tukea, kun massiivinen M1 Abrams-panssarivaunu "Hellmonger" raivasi tiensä pääväylälle. Sen vaununjohtaja ilmoitti joukkueensisäisessä radiossa johtavansa Humvee-kolonnaa, joka oli en-route evakuoimaan mottiin jääneitä ja haavoittuneita maanmiehiään.

Tarkka-ampujat nitistivät nurkilta ampuma-asemiin yrittäviä kapinallissotureita. RPG-rakettien jättämät valkoiset vanat piirsivät absurdeja siveltimenvetoja taistelukentän paksuun ilmaan. Vihollisia parveili korttelia kohti aina vain lisää ja meidän piti päästä pian vetäytymään alueelta.

Etenimme järjestäytyneesti talon sivustaa pitkin siten, että saatoimme valvoa hotellirakennuksen kahta läntistä sisäänkäyntiä.

Ensimmäinen Fire team laskeutui hotellista katutasoon odottamaan evakuointia. Hound viittoi näille vimmatusti käsimerkkejä ja Armeijan nurmiporat ymmärsivät tarkkailla sisäänkäyntejä, mikä vapautti meidät toimimaan. Ylivääpeli Highway ja Skittle nostivat minut ja Rabbitin hiekkarakennuksen katolle, minä kävin makuuasentoon piikkaamaan hiekkapölyn sumentamaa katukuvaa ja kaverini auttoi loput ylös.

Korkeampi tähystysasema avasi silmämme taistelukentän suhteen uudella tavalla. Äkkiä huomasin vaaratilanteen läheisen basaarirakennuksen sisäpihalla, sitä reunustavan muurin viereen kerääntyi ilmeisesti yllätysiskua punovia rättipäitä. Ylivääpeli ilmoitti uhasta Hellmongerille.

Strykerin yllättänyt RPG-mies ei saanut tilaisuutta kokeilla onneaan Abramsin kanssa. Tankki ampui muurin korviahuumaavan pamauksen saattelemana tuhannen päreiksi ja selviytyneet kapinallistaistelijat pakenivat kauhuissaan ja kuuroutuneina. "Thanks for the assist, over."

Missä pirussa se Humvee-kolonna viipyy... Tähystimme kaikkiin ilmansuuntiin pyrkien suojaamaan pääaseensa menettänyttä Strykeriä ja toimimaan ylimääräisenä silmäparina muille amerikkalaisyksiköille.

Pohjoisesta ilmestyi suuri joukko pahiksia, jotka suojautuivat taktisesti siviilien taakse. Emme voineet tehdä mitään auttaaksemme Thrasheria, sillä reaktiotulenavaus olisi hyvin todennäköisesti aiheuttanut sivullisia uhreja. Stryker kesti kuitenkin näiden tulituksen ja kun siviilit pakenivat syntynyttä meteliä, vanununjohtaja niitti konekiväärillään maahan useita vihollistaistelijoita. Loput vetäytyivät hajallaan.

Hound kirosi partaansa, kun Fire team Northstar ilmoitti yhden amerikkalaissotilaan haavoittuneen vakavasti Kalashnikov-tulituksessa. Tilanne oli kriittinen, sillä korpraali olisi evakuoitava välittömästi lääkintäpaikalle. Koska Humvee-kolonnaa ei kuulunut, päätti ryhmänjohtaja evakuoida haavoittuneen Abramsin kyydissä.

Kapinallistaistelijoita oli raporttien mukaan kuollut jo kymmeniä, mutta nämä hälyttivät yhä lisää uskonveljiään paikalle. Läheinen moskeija toimi ilmeisesti asevarastona ja mies toisensa jälkeen liittyi katutaistelun kaaokseen. Aika alkoi käydä vähiin...

Tarkka-ampujat siirtyivät katutasoon, ryömien varoen ikkunoiden alta. Koetimme suojata näiden etenemistä, mutta vaikka kuulimme pohjoisesta vihaisia, vieraskielisiä huutoja, emme paikantaneet kohteita. Pelkäsimme kapinallisten tietävän evakuointikolonnan tulosta ja että nämä keräsivät voimia yhteishyökkäykseen.

Viimein hiekanväriset kuljetusajoneuvot kaasuttivat paikalle. Ensimmäinen Fire team nousi kyytiin. Taaimmaiset Humveet kävivät tähystämään ja antamaan tarvittaessa suojatulta. AK:n luodit ropisivat näiden panssarilevyihin, katu oli oikea kuolonloukku. Joukot pyrkivät alas hotellin yläkerrasta, mutta viholliset rynnäköivät samassa sisään takaovesta. Suuliekit välähtelivät ikkunoissa kun seurasimme katoltamme kiivasta lähitaistelua hotellin aulassa kykenemättä auttamaan tovereitamme. Helpotus oli suuri, kun taisteluun liittyneen Ranger-ryhmän kersantti ilmoitti amerikkalaisten saaneen vihollisen vetäytymään lukuisien kuolleiden kanssa ja miehensä onnistuneen paikkaamaan pari lievästi haavoittunutta 1st Cavalryn sotilasta.

Raskaammat ajoneuvot suojasivat HMMWV:iden sivustoja, kun miehet juoksivat alakerrasta näiden kyytiin taluttaen loukkaantuneita tovereitaan. Vaikka olimme menettäneet oman ajoneuvomme, olimme täydessä kunnossa ja päätimme vetäytyä alueelta jalan. Skittle johti meidät takakautta alas katolta ja ensimmäisenä poistuvan Humveen perässä pois taistelupaikalta.

Myös siviilit näyttivät tajunneen mitä oli tapahtumassa. Naiset hätistelivät lapset sivummalle ja torikauppiaat kiiruhtivat aasiensa kanssa poispäin rytäkästä ja taistelun äänistä.

Fire team Northstarin rynnätessä ulos hotellista kävi kuitenkin ilmi, ettei ylikersantin ryhmä mahtunut kokonaan Humveen kyytiin. Tämä päätti sankarillisesti vaarantaa itsensä ja vetäytyä alueelta Hellmonger-Abramsin katolla loukkaantuneen korpraalin kanssa ja komensi miehensä Humveen suojiin. Ajoneuvot lähtivät etenemään kohti evakuointipistettä, Hellmonger edellä...

Raivostuneet kapinalliset etenivät molemmista sivustoista, piirittäen vaarallisesti kohti amerikkalaistukikohtaa johtavan tien jota kolonnamme käytti evakuointireittinä. Tulitus kiihtyi...

...eikä kevyesti panssaroidusta, tyhjästä ja suojatulta antamaan jääneestä Hummerista lopulta ollut pysäyttämään tuliylivoimaa.

Kaikeksi onneksi kuljettaja ja KK-ampuja ehtivät kuitenkin loikata ulos ajoneuvostaan ennen kuin se syttyi tuleen. Miehet perääntyivät pois taistelualueelta hyläten tuhoutuneen ajoneuvonsa. Ihmishenki oli tärkein.

Lisää kaksipyöräisiä ja raskaita aseita virtasi kujilta ja sisäpihoilta. Al Jazeera-reportteri sai kai elämänsä kuvaa.

Taistelu päättyi järkyttävästi viime metreillä... Edeltä menneen Abramsin katolla suojatta matkustanut kersantti Harris ei voinut kuin katsoa, kuinka hänen ryhmäänsä kuljettanut Humvee syttyi tuleen hurjassa tulituksessa ja valtava vihollismassa piiritti sen rynnäkkökiväärit laulaen.

Pelastusoperaatio oli päättynyt ja mikäli viimeinen Humvee ei olisi jäänyt loukkuun ylivoimaiseen tulitukseen, olisivat amerikkalaiset säästyneet täysin ilman kuolonuhreja. Päivä oli vasta puolillaan, mutta auringonpaisteesta huolimatta synkkyys valtasi mielet tukikohdassamme.

Aivan mieletön peli! Kuten Force on Force-matsit tähänkin mennessä, olivat jenkit pelin aikana aivan ylivoimaisia, listien Talebaneja kuin viimeistä päivää ja seivaten luotiliiviensä sekä hyvien lääkintätaitojensa turvin kaikki vammat, joita viholliset onnistuivat näille aiheuttamaan. Vaikka nostimme huippuja satunnaistekijäkortteja ja vastapuoli oikeastaan vain huonoja ja taistelu meni koko pelin ajan meille, oli skenaarioasettelu amerikkalaisille niin haastava, että Taleban voitti lopulta pelin murskaavasti. Emme onnistuneet estämään halvaantuneen Strykerin lootaamista, vihollisyksikön tunkeutumista hotellirakennukseen emmekä evakuoimaan kaikkia sotilaitamme taistelualueelta, kun viimeinen Humvee jäi satimeen. Peli oli kuitenkin paras FoF-kokemus tähän mennessä ja erityisesti erikoisjoukkojen suoritus oli mahtava!

Force on Force-säännöissä on useita mielenkiintoisia ideoita ja hienoa, tarinankerronnallisen abstraktia vivahdetta värittämään realistisesti taistelua. Diggailen erityisesti systeemistä, että jonkin ryhmän päättäessä toimia, saavat lähistöllä olevat viholliset reagoida tähän esimerkiksi tulittamalla vastaan, tekemällä flanking-liikkeitä ja niin edelleen. Sitten vain heitetään noppaa, kumpi ehtii toimia ensin.

Toinen makea tekijä on käytettävät nopat. Kun D6 kuvaa tavanomaisen kapinallis- tai Taleban-taistelijan kykyjä, heittää koulutettu jenkkisotilas osumista ja toimintaansa D8:lla. Erikoisjoukot kuten SEAL taas käyttävät D10 noppaa, joka on jo todella tehokasta tavalliseen kuusisivuiseen verrattuna. Hommahan toimii niin, että ryhmä heittää Firepowerinsa verran noppia, joista yli neloset merkitsevät osumia. Vihollisen taas tulee seivata osumat heittämällä omilla nopillaan yhtä suuria tai suurempia lukuja. Kun NSW operaattori taas pamauttaa D10-tulokseksi esimerkiksi seiskan tai ysin, ei Talebanin taistelukokemusta ja suojausta kuvaava D6 edes riitä pelastamaan piruparkoja. Erikoisjoukot vain ovat niin kovia!

Mun tekisi mieli pistää heti tilausta Empress Miniaturesille ja tilata hiukan aineksia omaan Force on Force-porukkaan. Nyt on kuitenkin vähän liikaa tekemistä 40k-projekteissa ja loppumetreillä olevassa Fett-hankkeessa. Luultavasti historical-meininki ja realistisen miljöön figuprokkikset pyörähtävät käyntiin viimeistään kevään mittaan. Stay tuned!

Kiitokset jälleen Noppakerhon Juhalle ja Mikalle mahtavan pelipäivän isännöimisestä!

Helkkarin kapinalliskoirat onnistuivat taas ottamaan köniinsä koko matsin mutta silti voittamaan ottelun... Ensi kertaan!

Jenkkien tämänkertainen taisteluosasto, mukaanlukien sattumalta korttipakasta nostettu Ranger-lisävahvistus. Ajoneuvot ja erikoisjoukot olivat tällä kertaa mukana ensimmäisen kerran.

Osa taisteluun osaa ottaneista kapinallisista. Vihollisilla oli siis loppumattomat reservit, jotka liikkuivat random-kokoonpanoilla sisään satunnaisesta ilmansuunnasta joka vuoro. Kentän laidalta saattoi siis hiipiä jalkaväkiryhmiä RPG:in ja pikakiväärein, konekivääritaistelijapareja, moottoripyöräyksiköitä... Me pidettiin ampumavuoroillamme huolta, ettei figut päässeet loppumaan reservistä!

OPERATION FORGESTAR

2012-01-22T01:35:00.002+02:00

Joululoman ja alkuvuoden hiljaiselon jälkeen laskeuduimme rysähtäen figujuttujen pariin uuden pelipöytäprojektin parissa. Porvoon Pelikaupan myymäläpäällikkö Kari oli jo ajat sitten lähestynyt mua ja Ericiä uutta 40k-henkistä pöytää koskien ja suunnittelu laitettiin käyntiin. Jossain vaiheessa tuumimme, että pöytäsetti voisi olla vähän isompi, jotta sitä voitaisiin käyttää myös kevään promotapahtumissa. Viime vuonnahan teimme Kaaoskääpiöiden laavanhehkuisen valtakunnan Model Expo-messuille. Nyt oli aika panna paremmaksi...

Fiilistelimme vähän erilaisia maailmoita, joiden mukaan setti voitaisiin toteuttaa. Itse halusin alun perin tehdä jotain aavikkovaikutteista, sillä taannoisesta, hiekkaisesta Necron-pelipöydästä jäi hyvä fiilis sekä pari käyttämätöntä ideaa. Edu oli ihan messissä. Koska Mantic Entertainmentilla on iso rooli kevään tapahtumissa, päätimme ottaa vaikutteita firman WARPATH-scifipelin miljööstä. Pelihän lainaa suurimman osan ideoistaan ja tyylistään 40k:sta joten aiheet menevät hyvin ristiin myös pelipöytädesignissa. Scifipelin aloitusboksi on nimeltään Fate of the Forgestar, joka on yksi Manticin Forgefather-Squatien verisimmistä konflikteista. Ahjofaijat eivät kuitenkaan Mantic-fluffissa ole mikään väkivaltainen rotu, vaan sodankäynti on näille viimeisin keino ratkaista kriisejä. Lähdimme tästä liikkeelle.

Meidän Forgestar olisi aavikoitunut, hiekkamyrskyjen runtelema tukikohta avaruuskääpiöiden kallioperään veistämässä imperiumissa, jonka puolueettomaan suojasatamaan laskeutuu päivittäin satoja keisarillisten tai riippumattomien osapuolten aluksia. Sektori on vartioitu, mutta enintään puolisotilaallinen ja sen päätoiminen tehtävä on louhia maanalaisissa kaivoksissa arvokkaita mineraaleja ja huoltaa kauppa-aluksia, pudotuskapseleita sekä muita kuljetusajoneuvoja. Maan alla jyskyttävät valtavat koneet, joiden pakokaasut sekoittuvat pinnalla kuivaan ilmaan. Lyhyenlännät, haarniskoidut soturit vaihtavat tottuneesti vartiovuoroja laskeutumisalustojen ja suunnattomien puolustusvarustusten yllä.

Haalimme kasaan materiaaleja Stadin ja Porvoon liikkeistä, sekä lisäksi Kampin Hobby pointista ja Clas Ohlsonilta. Pääsimme myös pyörähtämään frendini Peten verstaalla loottaamassa kaikenlaista outoa krääsää, kuten huonekalujen osia, erilaisia ruuveja, käämejä, virtapiirejä, johtonippuja, muovinpalasia ja muuta pientä rekvisiittaa, josta voisi olla hyötyä pöydän yksityiskohtia tehtäessä. Pete myös sirkkelöi meille sopivan kokoisia palasia pleksilevystä jossa oli siisti pintakuvio ja jota halusin käyttää keskeisenä maastoelementtinä pöydässä. Kiitokset!

Ensiksi perustimme erikoisjoukkojen operaatiokeskuksen Porvoon Pelikaupan takahuoneeseen. Lajittelin Peteltä saamamme tavarat materiaaleittain jotta jokaista pikkunippeliä ei tarvitsisi penkoa valtavasta tavaranpaljoudesta.

Olin kaavaillut alustavan pohjapiirustuksen, jonka perusteella lähdimme hahmottelemaan kentän muotoa. Tarkoitus oli, että vuorenrinteillä olisi avaruusalusten laskeutumisalustoja, joiden välillä kulkisi sillat korkealla maanpinnan yläpuolella. Aluksi idea oli tehdä nostosiltoja saranoiden varaan, mutta silloista tuli niin pitkiä että ne olisivat vain näyttäneet hassuilta ylösnostettuina.

Heti alkuvaiheessa projekti koki takaiskun joka syöksi meidät hetkeksi synkkään epätoivoon, kun molemmat kuumalankaleikkurit lakkasivat äkkiä toimimasta. Vaikka iskimme sisään tuliterät paristot toistensa jälkeen, leikkuri tyhjensi ne hetkessä ja toimi ehkä puolisen minuuttia odotettavalla tehokkuudella. Epäilimme, että leikkurien vastuksissa olisi jotain vikaa, sillä langat ja paristot oli testattu... Ilman kuumalankaleikkureita jylhien kallioiden vaikuttavuus jäisi säälittäväksi potentiaaliin ja suunnitelmiin verrattuna.

Olimme pakanneet Stadista mukaan työkalupakit, jotka sisälsivät aika lailla kaiken mitä ajattelimme tarvitsevamme jossain vaiheessa pöydän työstämistä. Muutaman spraymaalin olin varannut Porvoosta ennakkoon ja henkilökunta nappasi ne meille sivuun. Pöytään meni tälläkin kertaa myös meidän omia matskuja, joita tulee jatkuvasti haalittua vähän sieltä täältä.

Eksoottisin rakennustarvike oli ehkä vanha Commodore, josta ryöväsimme näppäimiä, virtapiirejä ja muita sisuksia pöydän yksityiskohdiksi.

Käytimme Porvoon vanhoja Mines of Moria-pelilevyjä projektin pohjana ylösalaisin käännettynä. Näin saatoimme tehdä juoksuhautoja, ramppeja ja muita maanalaisia osia. Musta oli siistiä, että pöytä olisi 'kolmessa tasossa', perinteisen maanpinnan lisäksi sen ala- ja yläpuolella.

Vilkaisu pöydännurkasta keskustaan tulevaa siltaa pitkin.

Kun leikkureita ei ollut, työskentely hidastui melkoisesti ja meillä meni aika paljon aikaa ongelmanratkontaan ja improvisoimiseen sen sijaan, että olisimme vain voineet painaa fiiliksissä duunia. Olisin halunnut kallioihin osittain samanlaista lookkia kuin tekemässäni viidakkokalliossa, mutta pelkällä mattoveitsellä ei ole mitenkään mahdollista tehdä sellaista määrää finnfoam-lohkareita järkevässä ajassa. Special Forces needed to adapt!

Aurinko Power toimi menovetenä.

Yleisilme alkaa jo hahmottua. Molempiin päätynurkkiin tehtiin osa ulommas jatkuvaa vuorenrinnettä.

Eric leikkaili askarteluverkosta yksityiskohtia maan alle vievään ramppiin. Keskellä karkeasti muotoiltuja pilareita, jotka kannattelevat siltoja ja landing platformeja.

Tunnit kuluvat, pöytä kasvaa.

Meidän visioon kuului alusta alkaen muuri, joka on tärkeä tarinankerronnallinen pelielementti. Sen ympärille voi kehitellä monenlaisia tehtäviä, se on olennainen siege-elementti ja se toimii myös kätevästi kentänjakajana, mikäli ei halua käyttää koko pinta-alaa. Tämä pöytä on kooltaan noin 96x48 tuumaa.

Muurin ylle tehtiin kävelytasanne, josta vartijoilla olisi hyvät näköalat alas vuorten sylissä häämöttävään laaksoon.

Eric hahmotteli lisää tasanteita vuorenrinteille.

Kari kertoi tehneensä Forge World-tilauksen, joten tehtiin muurin portista suunnilleen Warhound Titanin mentävä.

Lohkareinen rinne maan tasalle. Difficult terrain.

Muurin kylkeen tein Manticin tuotebokseista jonkinlaisen lennonjohto/varastobunkkerin. Kuumaliimaa meni pöytään about kolme pakettia.

Muurin toiselle seinustalle kasasimme loivemmat rinteet, jotta syntyisi vaikutelma vuoresta louhitusta muurista. Sopii hyvin kääpiömeininkiin ja siten Forgefathereihin.

Tavallinen maatekstuuri päätettiin tällä kertaa tehdä hiekan sijasta korkkilevystä. Hiekalla on paha tapa rapista pois käytössä ja kelasin, että halkeillut, kuiva korkkimaa olisi muutenkin näyttävämpi elemetti. Revimme siis korkkilevyarkeista pieniä palasia ja liimailimme ne Eri-keeperillä pöydän pintaan epätasaiseksi kuvioksi.

Piirsin pöytää halkovan huoltotien ääriviivat aluslevyyn ennen laatoitusta. Korkkipalaset aseteltiin reunustamaan asfalttitietä.

Nyt kun finnfoamista ei leikkurien feilaamisen vuoksi saatu irti niin paljon kuin oltaisiin toivottu, jouduttiin kehittämään jokin vaihtoehtoinen materiaali. Eric sai hyvän idean tilata uretaanipursotetta, jota käytetään tajutakseni tiivisteenä rakennustyömailla. Täytimme tällä koloja ja loimme karkeaa kivitekstuuria vuorenseinämiin.

Rakentamamme finnfoam-luuranko riitti perustaksi hyvin kun vedettiin uretaanikallio päälle ja setti toimi hienosti. Pursote oli muutenkin miellyttävää työstää, sen lisäksi tuote oli edullinen, kuivui nopeasti ja soveltui erinomaisesti käyttötarkoitukseen kestäen esimerkiksi sprayausta täydellisesti. Oikea löytö, kumma kun vasta nyt sattui kohdalle.

Muurin takana sijaitsevalle sisäpihalle rakennettiin romukasoja, joissa oli hajonneiden avaruusproomujen osia ja kaikenlaista irtokamaa, mitä Forgefatherit ja näiden servitorit olivat kantaneet sivummas. Käytimme tähän vanhan Battle for Macragge-setin Crashed Aquilan.

Nappasin Peten pajalta messiin jonkinlaisten rullakoiden rengaskehikot, joista sahattiin renkaat irti. Ylösalaisin käännettynä näistä tuli pyörivät ilmatorjuntatykkien lavetit, jotka liimasin muoviosastaan kiinni pöytään. Tarkoitus oli rakentaa Manticin Hailstorm-cannoneista tykit kääntyville alustoille.

Hahmotelmaa laskeutumisalustasta. Pleksilevyssä on siisti pintatekstuuri, joka todella muistuttaa kuvioltaan valtavia teräslaattoja joita näkee rakennuksissa silloin tällöin. Alunperin nämä ovat loisteputkilamppujen himmentimiä. Alustoille kuului tietenkin kaikenlaista lentsikoihin lastattavaa roinaa, kuten ammuslaatikoita ja varustekontteja.

Pöydän nurkkaan teimme kulunvalvontapisteen, johon tuli portti ja SPOL-Squatien tähystyspiste.

Koska pystyimme, teimme pienen juoksuhautamaisen syvennyksen pöydän pintaan. Koska kyseessä ei ole sotatoimialue, syvennyksen sivustoille tuli satelliittianturit, joiden hiekkamyrskyjen aikaista huoltoa varten suojasyvennys on kaivettu. Antennit on tehty jostain kummallisista ruuveista, joista työntyi ulospäin hakaset kun niitä paukautti vasaralla.

Varastobunkkeri ja laskeutumisalusta. Eric kaiversi muurien kylkiin hiukan yksityiskohtaa ja rappasi tekstuuriksi Hobby pointista ostamaamme kittiä.

Muuriin tehtiin puurimasta kaiteet ja porttiin kapalevystä itse oviosat ja raamit.

Pöytä rakennettiin kahdelle erilliselle levylle, jotta kuljetus, varastointi ja työstäminen olisi helpompaa. Koska kellarissa oli hiukan heikko valaistus, oli tosi tärkeää että saatoimme pyörittää pöytälevyjä sitä mukaa, kun työstimme pöydän eri osia.

Sähköjohtoa vähän pienemmäksi detailiksi portinpieleen.

Liimailin kuumaliimalla kontit ja ammo cratet laskeutumisalustoille.

Pyörivä ilmatorjuntatykki. Jatkoin vähän Hailstorm cannonin piippua plasticardilla ja jemmasin setistä ylijääneen ampujan ja telaketjut talteen. Tykkien välitön läheisyys hiekoitettiin, sillä ympäristö olisi asfalttia ja erillinen tykkiasema erottuisi makeesti harmaudesta.

Ilmakuvaa halkeilleeseen maahan, laskeutumisalustan tavarapaljouteen ja tuulisille silloille.

Oli aika pistää väriä pintaan. Hiekansävyt oli varattu meille ennakkoon.

Tila oli sprayauksen jälkeen täynnä höyryjä, joten piti hiukan suojautua. Ulkona maalaaminen ei pöydän mittasuhteista ja säästä johtuen ollut mitenkään mahdollista. Kuivailin maaleja hiustenkuivaajalla jotta päästäisiin mahdollisimman pian kuivaharjailemaan kontrasteja pintaan.

Kalliot vedettiin asfalttipintojen ohella mustaksi ja hiekkaosat kellertäväksi Army painterin Desert Yellow'lla.

Hakattu ja kitillä päällystetty finnfoam oli lähes oitis vakuuttavan näköistä. Ennen Astronomican Gray-kuivaharjausta suihkuttelin sinne tänne ohuesti Skull whitea luomaan harmaan pohjan, jotta kontrasti pohjavärin ja drybrushin välillä ei olisi liian suuri.

Rinteet olivat yhdistelmä vasaralla murjottua finnfoamia, kittipäällystettä ja uretaanipursotetta. Siisti lookki.

Lisää kuivaharjailtua kontrastia. Tein myös kanaverkosta ja vessapaperirullasta jonkinlaiset jätekaivot muuripintaan ja suihkutin aikaisemmista projekteista ylijäänyttä likaisen vihreää Flames of War-maalia kuonavalumiksi.

Värimaailma ja fiilis ovat musta kohdallaan.

Tein ikkunastopperista, metalliketjusta ja jostain oudosta muoviosasta nosturin siirtelemään raskaita ammuslaatikoita ja polttoainetynnyreitä laskeutumistason päällä. Nosturin vartta voi siis liikuttaa ylös alas.

Hiekkaa sprayatessa ei oltu turhantarkkoja, sillä vuorenseinämiin ja rakenteisiin levinnyt spray näytti vain siistiltä hiekkapölyltä ja kuului asiaan. Tienreunat rajattiin varovasti maalarinteipeillä, joiden väliin tuputtelin blister-pehmusteella Skull white-raidat ohjaamaan huoltoajoneuvoja portin lävitse.

Jotta säästettäisiin aikaa ja matkakustannuksia, nukuimme muutaman tunnin yössä Pelikaupan takahuoneessa. Tsiisus mitä touhua näin jälkikäteen ajatellen, mut näin isoja pöytiä kuitenkin tehdään vähän harvemmin!

Eric brushailee yksityiskohtia rojukasoihin. Hiekkapöly leviää luonnollisesti reunoilta myös asfalttialueille.

Heitimme kentälle myös muutamat liikuteltavat tank trapit.

Yksityiskohdaksi ja jatkamaan Squat/Forgefather-teemaa, tuputin maalarinteipistä tekaistun sapluunan läpi jonkinlaisen liikenneriimun tien pintaan.

Sillan reunoihin vedettiin niin ikään oranssit varoitusraidat. Nurkan kulunvalvontapisteeseen tuli myös nostettava portti.

Toisessa päädyssä kaikki alkaa olla kohdallaan. Sit lisää yksityiskohtia.

Leman Russ tuli tutustumaan paikkoihin.

Tie oli riittävän leveä myös Banebladelle.

Superraskas panssarivaunu jyristeli siltojen alitse.

Yleiskuvaa siltojen yli ja toiselle puolen muuria.

Juoksuhaudan sääistämiseen käytettiin Vallejon ja Forge Worldin weathering powdereita. Betoninystyrät ovat näppäimiä Commodoresta, lattialaattojen reunat Carcassonne-lautapelin laattojen kehikoita.

Battle tank päästettiin portista.

Laatikoihin maalailtiin väriä, hiukan kirjoitusta ja lopuksi weathering powderit säänpieksemän ulkomuodon aikaansaamiseksi.

Tässä vaiheessa Olli tuli hiukan jeesailemaan meitä ja otti maalattavakseen yhden laskeutumisjalustan oheissälät. Itse liimailin Static grass-tupsuja sinne tänne kuivaan maaperään.

Yksi laatikkolasti valmiina. Värit on valittu sopimaan maanläheisinä hyvin pöydän muuhun yleisilmeeseen.

Äkkiä paikalle teleportasi jostain luunvärisiä, tomuisia Necroneita! Kone-armeija tiedusteli Forgestarin puolustuksia.

Immortalit laskeutuivat muurinharjan kävelytasanteelta.

Hiekasta nousi myös lukuisia Warrioreita, joiden Gauss-kiväärit sihahtivat käyntiin.

Warriorit valitsivat saapumispaikkansa kuitenkin vähän kehnosti.

Puolustusvarustukset olivat kuitenkin valmiit kohtaamaan muukalaiset.

Destroyerit partioivat kohtalokkaan jyrkillä lohkarerinteillä.

Scarabit etsivät romukasoista jotain entropisoimisen arvoista.

Maan alla piilottelevat Forgefatherit saivat apuunsa pari Sons of Medusa-jaoston ensimmäisen komppanian veteraania. Nämä asettuivat puolustamaan tykkiyksiköitä.

Muuriseinämä onnistui yllättävän hyvin, uretaani paikkasi kivasti kuumalankaleikkurien kosahtamisen. Tasanne ylhäällä on kuvasta huolimatta oikeasti suorassa.

Kaikki sillat ja tasanteet saivat miettimään, miten siisti kokemus pöydällä olisi pelata esimerkiksi Planetstrikea, Kill teamia tai Inquisitoria 28mm-skaalassa.

Necronit ottivat haltuunsa laskeutumisalustan. Tarkoitus on maalata seuraavaan messutapahtumaan myös Stormraven jalustalle toimittamaan objektiivien ja isomman yksityiskohdan virkaa.

Romukasat ovat vähän erilaista coveria. Mieleen tuli rakennellessa house rule, että jos ammuslaatikoiden taakse suojautunut yksikkö onnistuu vihollisampumista vastaan kaikki cover savensa, räjähtävät ammukset tulituksen voimasta ja suojautunut ryhmä saisi jonkinlaista frag-vahinkoa.

Ollin tyylikäs Cryptek ja laskeutumisalustan katkennut sähköjohto, jonka päähän maalattiin sinisenä säihkyviä kipinöitä.

Tietä, siltaa ja kalliota - sekä pari Keisarin valittua.

Kuluvalvontapisteen tähystystasanteelle laitettiin vähän Squat-sälää, propagandaa ja seinäkalenteri.

Tasanteelta alas on pitkä matka.

Lisää Necroneita nousee rampista maan alta.

Toinen puoli pöydästä valmiina figupelin taistelutantereeksi.

Toinen kuvakulma nurkkajalustalle. Aluslevyjen yli kurottava silta on irroitettava.

Verkkoaidalla suojattu tasanne voi olla suosittu paikka Devastatoreille tai Long Fangeille.

Teräksinen valtatie ulos Forgestarin seitsemänneltä sektorilta.

Eric väsäsi pöydännurkkaan vielä yksityiskohdaksi kurkkauksen siihen, mitä pinnan alla tapahtuu; ahjomaailman valtavat pyörät pitävät planeetan ja prosessin hengissä.

Kiitos käynnistä, tulkaa tsekkaamaan pöytä jossain mygamestore.fi-tapahtumassa tulevan kevään aikana!

36 tuntia duunia, valmis pöytä ja voitontanssi vortex grenade päälaella.

Furnaces burning

2012-01-21T14:01:00.000+02:00

Forgestar rising... Work in progress.

Sandbox

2012-01-18T16:46:00.000+02:00

Löysin mun ja Ericin dropboxista muutamia lavastettuja kuvia Nopat & Taktiikka-kerhon Juhan siisteistä figuista. Pitäisikö näitä muuten kutsua historiallisiksi napeiksi, vaikka aiheet ovatkin lähivuosilta, mihinkään peliin yhdistäminen (esim Force on Force-figut) kun on vähän outoa? Joku kuitenkin kyseli Afganistan-taisteluiden jälkeen lisäkuvien perään ja ajattelin postata pari fiilistelyotosta. Tarkoitus olisi jatkaa FoF-pelejä tammikuun loppupuolella ajoneuvojen ja erikoisjoukkojen merkeissä! Hooyah!

Talebanit antavat teknikaalien ajoneuvolle tulitukea taistelussa vääräuskoisia vastaan.

Hurt Locker-leffastakin tunnettu EOD-pommiryhmä saapuu toriaukiolle tarkastamaan epäilyttävät tynnyrit improvisoitujen räjähteiden varalta.

Jenkkiajoneuvot partiokierroksella.

KK-ampujat tarkkailevat sektoreitaan. Jalankulkijoihin ei auta jäädä jumiin.

Salaperäinen kiikarimies pellon laidassa.

Jenkkikolonna etenee rakennusten halki. Jalkaväki suojaa sivustoja.

Ahtaat kujat ovat oikeita kuolonloukkuja HMMWV:lle.

Tarkka-ampujataistelijapari tiedustelee ampuma-asemia.

Ajoneuvot toimivat tarvittaessa myös suojana vihollisten käsiasetulta vastaan.

Merijalkaväen tiedustelujoukkoja raskaine rinkkoineen.

Barrett .50 cal-tarkkuuskiväärillä aseistettu SAS-taistelijapari.

Empress Miniaturesin SAS-figut kävisivät hyvin myös PMC-joukoiksi.

Recon Marine overwatch.

Strykerin kanssa ei pelleillä. "Honey badger is a mean bitch, sir."

Explosive Ordnance Disposal - Walking with Death.

Loppuhuipennuksena vielä Noppakerhon Mikan Space Wulf.

In a galaxy far far away...

2012-01-16T22:43:00.000+02:00

Tammikuu on ollut melko intensiivinen, eikä aikaa figutouhuille tai blogaamiselle ole juurikaan jäänyt. Nyt kun koulut alkavat ja päästään taas jonkinlaiseen rutiiniin, pitäisi raportoimisenkin aktivoitua! Uusi vuosi tulikin aloitettua Ericin kanssa Mygamestore Special Forces kenttäoperaatiolla, siitä lisää vielä myöhemmin. Mun alkuvuosi on nyt kulunut aika tehokkaasti vähän erikoisemman projektin parissa.

Tarina sai alkunsa 2010 kesäkuussa kun 501st Legionin Nordic Garrison vieraili promotapahtumassa mun silloisella työpaikalla Helsingin Puolenkuun Peleissä. Kyse on Star Wars-fanien muodostamasta maailmanlaajuisesta organisaatiosta, jossa levitetään hyvää mieltä ja kerätään varoja hyväntekeväisyystarkoituksiin esiintymällä erilaisissa kaupallisissa tai epävirallisissa tapahtumissa alkuperäisille elokuville uskollisten, upeiden asujen kanssa.

Toiminta on järjestelmällistä ja pyyteetöntä ja idea onkin yhdistää Tähtien sodasta innostuneita ja käyttää laajaa ilmiötä hyviin tarkoituksiin. Vuonna 2011 501st Legion vieraili lukemattomissa promotilaisuuksissa, conitapahtumissa, paraateissa ja esimerkiksi lastensairaaloissa ihmetyttämässä ja ihastuttamassa - ja lahjoitti lähes 6 miljoonaa dollaria eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Itse jäsenet eivät saa toiminnasta (eli trooppaamisesta) korvausta, vaan tapahtuman järjestäjää kehotetaan tekemään lahjoitus sitä tarvitseville.

Vaikka henkilökunnan jäsenenä tiesin tempauksesta ennakkoon, oli silti älytön fiilis seurata kuinka Vader itse ilmestyi paikalle. Kokemus nosti kaikki lapsuuden fiilikset ja fanimeiningin pintaan ja yhtäkkiä selailikin sarjiksia ihan eri tavalla. Aina kaikenlaisista naamiaisasuista ja nyttemmin varustekeräilystä diggailleena löysin itseni suunnittelemasta omaa pukua. Otin yhteyttä pohjoismaiden varuskuntaan ja sain lämpimän vastaanoton kannustuksen ja neuvojen muodossa.

Nyt taustatyötä ja eri osien keräilyä on tehty reilu vuosi ja paketti alkaa olla kohta kasassa. Helmikuista Episodi 1:n 3D-uudelleenlämmittelyä varten on suunniteltu useita trooppeja ja tähtään puvun valmistumiseen tammikuun loppuun mennessä. Jotta puku olisi 501st standardien mukainen, pitää sen olla esineiltään ja yksityiskohdiltaan elokuvissa käytettyjen tarkkoja jäljitelmiä, usein materiaaleja ja naarmuja myöten. Hahmon saa toki päättää itse, ja mulle valinta oli alusta lähes itsestäänselvä. Badassien badass ja eliittien eliitti, Boba Fett.

Lisäilen myöhemmin kuvia projektisivulle blogin vasemman laidan kuvalinkin taakse. Koko projekti on vaatinut välillä uuvuttavaakin kärsivällisyyttä joko taustatyötä tehdessä, rahaa säästäessä tai tilauksia odotellessa. Nyt ollaan kuitenkin viime metreillä ja alkaa olla jo jotakin esiteltävää. Puvun rakentaminen on ollut melkoinen seikkailu ja todella opettava hanke, jossa on saanut kivasti soveltaa muusta harrasteympäristöstä opittuja kykyjä. Esimerkiksi Fett-panssarin maalaus on toteutettu kynäruiskulla. Toisaalta sain myös ottaa käteen ompeluneulan, johon ei ole tullut koskettua ihan hetkeen...

Work in progress. Palataan asiaan!

Have a good one...

2011-12-31T02:55:00.000+02:00

Palasin tänään joulunvietosta Rovaniemeltä ja laskeuduin suoraan projektien pariin. Upeat figuaiheiset joululahjat ja kotona odottaneet hankkeet saivat heti hobbysydämen pamppailemaan, alkuvuosi näyttää aktiiviselta. Valitettavasti en ehtinyt joulukuussa tehdä kovin montaa postausta, vaan useat suunnitelmat saivat rauhoittumisen tieltä siirtyä hiukan myöhemmäksi.

Kun tarkastelee kulunutta figuiluvuotta, tuntuu todella että on saanut jotain aikaiseksi. Trooppinen viidakko, kolkko rauniokaupunki, magmanhohtoinen laavahelvetti ja useita muita pelipöytäkokonaisuuksia, ensimmäiset palkkamaalauskomissiot, turnauskokoinen Lizardmen-armeija, Necronien kunnostus, Rust Hulk-teema-armeijan aloittelu sekä lukuisat turnaukset ja fiilistelypelit nousevat ensimmäisinä mieleen. Nyttemmin on tutustuttu myös historiallisiin sotapeleihin Force on Force-kokemusten yhteydessä ja uusi vuosi näyttäneekin minkälainen obsessio realistisesta miljööstä syntyy osaksi miniatyyriharrastusta.

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille ystäville ja lukijoille!

Eric's Guerilla Gorilla and other visual treat at RUINED WORKS

Fire Mission!

2011-12-19T01:58:00.002+02:00

Mun joululoman ensimmäisenä päivänä päästiin taas Force on Force-pöydän ääreen Lauttasaaren Nopat&Taktiikka-kerholla. Paikalla oli mun ja Ericin lisäksi jälleen kerhoisännät Juha ja Mika sekä monta muuta pelaajaa, joiden kanssa jaoimme taistelujoukot. Tällä kertaa 101st Airborne pudotettiin vuoristokylän laitamille ja lähetettiin lukuisten vihaisten kapinallissoturien keskelle. Jossakin peltojen ja yksinkertaisten asumusten takana oli eräs ISAF-joukkojen etuvartioasemana pitämä kohderakennus, johon yhteys oli kuitenkin katkennut 24 tuntia sitten. Komentajat pelkäsivät pahinta ja Screaming Eagles lähetettiin alueelle levittämään hiukan demokratiaa...

Meidän tehtävänämme oli siis juosta karun vuoristomaaston halki kentän toiselle puolelle ja puhdistaa kohderakennus vihollistaistelijoista. Lisäksi joukkueen tuli suojata laskeutumisalue ja Chinook-kopterien lasku- ja nousutoimet. Talebaneja taas oli kaikkialla ja näillä oli käytössään myös mittavat reservit, jotka käyttivät salaisia kulkureittejä ja luolastoja piirittääkseen vääräuskoiset. Näiden tehtävänä olikin vain estää jenkkejä saamasta haluamaansa ja eliminoida mahdollisimman monta miehittäjää.

Siviilit neuvottelevat kylänvanhimman kanssa. Amerikkalaiset ovat tulossa...

ISAF-joukkojen rakennukseen olikin jäänyt eloon pari saksalaista tulenjohtajaa. Nämä eivät kuitenkaan saaneet yhteyttä jenkkeihin ja joka paikassa kuhisi Talebaneja...

Aseistautunut taistelija toisensa jälkeen asettautui pellon reunalle odottamaan amerikkalaisten maahanlaskua. Talebanit pääsivät tässä tehtävässä hyödyntämään väijytysääntöjä kohtalokkain seurauksin.

Kolmas joukkue, The Marauders pudotusalueella. Osastoon kuului neljä Fire teamia ja kaksi ryhmänjohtajaa, joukkueenjohtaja, Staff Sergeant, lääkintämies, radisti, Tactical Air Controller sekä kevytkonekivääritaistelijapari. Overlord oli lähettänyt myös Apache-kopterin joukkueen tueksi.

Sisäpihallinen rakennus vasemmassa laidassa oli jenkkien kohde. Matkaa oli reilusti, mutta aikaa vain kahdeksan vuoroa.

Lisää kapinallississejä ilmaantui taloista ja vuorilta. Osa kiipesi tunneleihin johtavaan kaivoon. Kentällä oli viisi pistettä, joista saattoi vuorojen välissä putkahtaa kapinallisreservejä ja joita myös pöydällä olevat joukot saattoivat käyttää uudelleensijoittumiseen.

Dragunov-tarkka-ampujia ja tähystäjiä rakennusten varjoissa.

Fire Teamit Cerberus ja Carbon lähtivät etenemään pellon reunaa pitkin.

Fire team Trinket siirtyi etumaastoon ja joutui välittömästi Talebanien väijyttämäksi. Ensimmäinen KIA tuli jo ensimmäisellä vuorolla, ei hyvältä näytä. Onneksi olimme asettaneet konekivääritiimin Overwatchiin ja se rankaisi asemansa paljastaneita Talebaneja kovalla kädellä.

Ainoastaan RPG-mies selvisi tulituksesta ja pinkoi rakennuksen suojaan odottamaan uutta tilaisuutta.

Talebaneilla oli tällä kertaa mukanaan myös johtajia, joilla on merkittävä rooli kouluttamattomien soturien kaitsemisessa. Ilman johtajia näiden soturien tulee onnistua aktivointiheitto joka vuoro jotta niiden on mahdollista toimia, muuten vaistot käskevät vain pitämään pään matalana. Taustalla oleva ajoneuvo oli meidän onneksi vain ruosteinen hylky.

Taleban-komentajat juonivat ikävyyksiä jenkkien turmioksi. Force on Force-säännöissä on monia sissisotaan ja kaoottiseen kaupunkitaisteluun sopivia erikoissääntöjä, kuten mahdollisuus poistaa poissa line of sightista oleva yksikkö pöydältä ja asettaa se mihin tahansa muualle näkymättömiin. Tämä kuvaa joukkojen hyvää maastontuntemusta ja sekavan sodankäynnin sattumia.

Jenkit etenevät poispäin laskeutumisalueelta ja harventavat Taleban-vastarintaa. Meidän oli myös mahdollista tuhota kapinallisten kulkureittejä ja tukkia tunnelien suut kranaatein ja räjähdepötköin. Vaikka meillä olikin tekninen etulyöntiasema, paremmat varusteet ja ilmatuki, ei vihollistaistelijoita voinut päästää piirittämään meitä moninkertaisella ylivoimalla.

Saksalaiset tulenjohtajat paljastivat asemansa läheisille Talebaneille, eivätkä ehtineet kutsua tykistötulta näiden niskaan.

AK-tuli kaatoi nämä maahan! Shit, jenkeille tulisi kiire... Pelasimme kuitenkin kuin emme olisi tienneet liittolaisten läsnäolosta.

Vastarintataistelijat olivat maastoutuneet kastelukanavien viereen. Ryhmät alkoivat huudella toisilleen käsittämättömällä kielellä...

...ja lähtivät kohti ISAF-joukkojen rakennusta ja haavoittuneita saksalaistarkkailijoita, aikeenaan vangita nämä!

101st Airborne eteni määrätietoisesti väijytysten ympäröimänä ja tulituksen alla, laittaen kovan kovaa vastaan.

Lähikantaman tulitaistelu päättyi ikävästi kolmelle afgaanitaistelijalle. Viimeinen mies hyppäsi konekiväärin puikkoihin muttei onnistunut osumaan vääräuskoisiin demoneihin.

Fire team Cerberus lähestyi Ericin ohjastamana keskikenttää. Päätimme hajaantua tuliryhmillämme, jotta Cerberus voisi tuhota läheisen tunneliluukun. Mun tehtäväksi taas jäi omalla puoliryhmälläni harhauttaa vihollisia ja pyrkiä lähestymään kohderakennusta sivustasta.

Vihollinen sai kentälle reservejä ja vaikka meidän onneksi suuri RPG-raketein varustettu vihollisosasto hautautui kuoliaaksi räjäytettyämme näiden tunnelin, saivat kapinalliset pikakiväärein kaadettua pari rakennukseen suojautunutta amerikkalaista. Onnistuimme kuitenkin paikkaamaan nämä takaisin taistelukuntoon. Samalla Tactical Air Controller viritteli radiotaajuuksiaan saapuvan Apachen varalle.

Talebanit ottivat sakemannit panttivangeiksi ja kohderakennuksemme haltuun. Toisesta kerroksesta oli mainiot näkymät ja ampuma-asemat peltojen ylitse.

FIRE IN THE HOLE! Fire Team Cerberus tukkii yhden reservireitin. Ericin ryhmään oli liittynyt myös lääkintämies reppuineen.

Mun Carbon-puoliryhmä lähestyy kohderakennusta varoen ryhmänjohtajan ja Staff Sergeantin johdolla. Siviilit koettivat myydä näille jotain mattoja mutta kk-mies hätisti nämä tiehensä.

Pakasta nousi äkkiä satunnaiskortti ja yksi kohderakennuksemme Talebaneista sai surmansa. Päättelimme, että toinen saksalaispanttivangeista oli pannut hanttiin piilotetulla käsiaseellaan! One down.

Äkkiä Talebanit suorittivat yllätysiskun, kun kaivotunnelista ilmestyi äkkiä Kalashnikov-ampujia Cerberuksen etumaastoon ja kohderakennuksen kapinalliset avasivat raivokkaan tulen Carbonin suuntaan. Eric suojautui äkkiä läheiseen rakennukseen eikä kärsinyt tappioita, mutta mun puoliryhmä jäi avoimelle.

Kaksi miestä otti osumaa ja ryhmä lähti vetäytymään. Kessu pani tupakaksi.

Viimein Apache-kopteri ilmoitti olevansa käytettävissämme. Viimeksi Kuninkaiden solassa emme uskaltaneet käyttää ilmatukea, mutta nyt vihollisia oli niin paljon että kopteri piti kutsua hätiin. TAC-operaattori ei ensimmäisellä kerralla saanut yhteyttä kopteriin, mutta toisella yrittämällä alkoi tapahtua!

Minä ja Eric ehdotimme "Show of Forcea" jolloin matalalla lentävä Apache pakottaisi kaikki kylän kapinallissoturit heittämään rohkeustestin tai jättämään asemansa. Verenhimoinen ilmavoimien komentaja halusi kuitenkin vetää gatling-tykillä strafe runin koko kentän halki ja ampua piiput kuumana myös kohdetalon ryhmää! Olimme hiukan huolissamme panttivankien kohtalosta, mutta jenkithän eivät tienneet liittolaistensa läsnäolosta.

BOOM! Apachen isku hajotti kaksi ryhmää täysin ja suurimman osan kohderakennukseen linnottautuneista miehistä, (myös toisen saksalaissotilaan) musertavan gatling-tulituksen tikatessa hiekkakenttää.

Fire Team Carbon saavutti kohderakennuksen seinustan ja valmistautui tunkeutumaan sisään. Haavoittunut saatiin paikattua mutta yksi mies poistui muonavahvuudesta kovasta ensilääkintäyrityksestä huolimatta.

Toisaalla suuri joukko Talebaneja iski meidän selustaan avaten tulen meidän kk-tiimiä kohti. Jenkkiryhmä menetti yhden soturin ja vetäytyi toisen pellon suojiin. TAC siirtyi parempiin asemiin käyttääkseen ilmatukea selustasta ilmestyneitä vihollisia vastaan.

KK-ryhmä, johon oli liittynyt joukkueenjohtaja ja radisti, sai onneksi haavoittuneensa paikattua takaisin tappelukuntoon. Jenkkien lääkintätaidot ja luotiliivit ovat aika iso etu FoF-kamppailuissa.

Trinket ja Cerberus lähestyvät juoksujalkaa rakennusta. Viimeistä panttivankia hallussaan pitävä Taleban-soturi ampui RPG-raketteja jenkkien sekaan osumatta kuitenkaan maaliinsa.

Koetin rynnäköidä sisään rakennukseen, mutta en onnistunut kriittisessä moraaliheitossa. Ilmeisesti Carbon-tiimi huomasi ansalangan ovensuussa ja näiden tuli purkaa IED-räjähde ennen kuin vyörytys olisi mahdollista.

BOOM! Uusi Strafe run tuhosi sekä pellossa piilotelleet väijyttäjäkapinalliset, että yhden rakennuksen ja sen sisältämät Talebanit. Ilmatuki pääsi tällä kertaa näyttämään hampaansa toden teolla. Rakennuksen tilalle vaihdettiin tietenkin raunioituneet palaset.

Siviilit juoksentelivat epätietoisina ilmatuen ja käsiasetulituksen mekastaessa ympärillä.

Eric komensi Fire Team Cerberuksen rynnäköimään kohderakennukseen ja nämä potkaisivat määrätietoisesti oven saranoiltaan.

Taleban-soturi kaivoi AK:nsa esiin ja onnistui nitistämään yhden päällekarkaajan näiden tunkeutuessa toiseen kerrokseen. Yritimme ottaa kapinallisen vangiksi, mutta tämä menehtyi rajussa käsikähmässä.

Lääkintämies tarkisti pelastetun panttivangin kunnon. You gonna be alright!

Amerikkalaiset ottivat haltuunsa kohderakennuksen, tutkien joka nurkan piilottelevien itsemurhapommittajien ja ansojen varalta.


Kaukaisesta tunneliluukusta ilmestyi kuitenkin viime hetkellä lisää Talebaneja, jotka piiloutuivat peltoon lähellä laskeutumisaluetta. Jenkkien kk-ryhmä ei ehtinyt savustaa näitä ulos ennen kahdeksannen vuoron loppua ja laskeutumisalue oli 'compromised'.

Mieletön ja tiukka ottelu! Tällä kertaa päästiin näkemään pari uutta tilannetta, kun jenkkien ilmatuki saatiin edelliskerrasta poiketen käyttöön ja nähtiin myös harvinainen lähitaistelutilanne jenkkien mukiloidessa kohderakennuksen viimeisen Talebanin.

Vaikka amerikkalaisten rynnistys oli määrätietoinen ja päätehtävä saatiin täytettyä, päättyi peli paperilla kuitenkin Talebanien murskavoittoon 12-6. Vaikka saimme ISAF-vartioaseman haltuumme, menetimme kolme amerikkalaissotilasta kuolleina ja kolme vakavasti haavoittuneina eikä laskeutumisalue ollut pelin lopuksi puhdas vihollisista. Talebaneja kuoli taistelussa useita kymmeniä, mutta amerikkalaiset saavat pisteitä vain tehtävän suorittamisesta, eikä vihollisen tappamisesta. Kokemus oli kuitenkin hyvä ja suhtauduin saavutukseen moraalisena voittona, sillä oma Fire teamini oli täyttänyt urheasti tehtävänsä saavuttaen kohderakennuksen ensimmäisenä!

Spekuloimme miten tehtävän voisi suorittaa mahdollisimman menestyksekkäästi. Kohderakennuksen valtaamiseen tarvittaisiin skenaariosääntöjen mukaan kolme yksikköä, eikä jenkeillä ole alun alkaenkaan kuin viisi. Tämä tarkoittaisi, että kolmen yksikön tulisi lähteä hyökkäämään aggressiivisesti mutta harkiten ja tappioita varoen ja kahden tulisi vain jäädä asemiin puolustamaan pudotusaluetta ja tuhota sitä lähimmät tunnelipisteet. Näissä tehtävissä tappiot vain tuntuvat tosi raskaasti, sillä Taleban saa amerikkalaisen tappamisesta kolme pistettä, kun jenkit taas saavat viisi pistettä mikäli valtaavat rakennuksen. Saksalaiset pelastamalla meidänkin olisi ollut mahdollista saada pari lisäpistettä, mutta silloin ei tietenkään auta kutsua Apache-tulitusta näiden niskaan... Noh, war ain't fair!

Seuraavaan kertaan ja kiitokset jälleen kerhoisännille sekä muille osallistujille hienosta kokemuksesta!

It pays to be a winner

2011-12-12T20:23:00.000+02:00

Heräsin tänään vähän aiemmin, sillä G&G videokilpailun tulokset oli julkaistu aamuyöstä Suomen aikaa. Ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun klikkailin tieni Award-sivustolle ja tajusin että Flag Carrier-työmme oli voittanut koko skaban! Soitin heti Ericille herätyspuhelun ja panikoin hehkutusviestin facebookiin... Lukuisten onnittelujen ja 10 000 dollarin pääpalkinnon pokkaamisen lisäksi jonkun meistä pitää vielä lähteä G&G:n laskuun Saksaan messutapahtumaan maaliskuussa! Voi kyllä olla, että lähdetään isommallakin porukalla. ;) Hyvä startti päivälle!

Illasta käytiin hiukan kokoustamassa työjuttuja koskien ja maalailin kaupalla hetken Tichi Huichi-ratsuväkeä lizardmen-armeijaan. Juhani alkoi myös herätellä jonkinlaista Necromunda-buumia, johon pitää tietty ottaa osaa! Saa nähdä minkälaisen jengin sitä saa aikaiseksi...

Beachfight Alliance

2011-12-06T03:24:00.003+02:00

Viidakkoäksönin aika! Pelasimme vastikään neljään mieheen jännittävän Fantasy battle-ottelun. Hesen örkkiarmeijakunta oli rantautunut Southlandsien eteläkärjessä sijaitsevan Keisarikunnan siirtomaakaupungin hietikoille ja peloton palkkasoturiarmeija jalot suurhaltiat rinnallaan kokosi rivinsä torjuakseen vihernahkojen hirviömäisen hyökkäyksen. Jostain sademetsän uumenista paikalle ilmestyi myös kaukonäköisen Slannin lähettämä liskomiesosasto, joka vaikutti myös saapuneen kohtaamaan örkkien valloittaja-armeijan. Ihmisten ei auttanut kuin luottaa muinaisiin olentoihin...

Kummallisen väriset linnut lehahtivat lentoon Southlandin viidakon latvustoista, kun muinaiset liskosoturit saapuivat luolastoista ja metsän reunasta rannikolle soittaen rumpuja ja simpukankuorista tehtyjä torvia.

Örkkien Redfang-heimon maihinnousuosasto oli rantautunut laivoista ja alkoi täydellä tohinalla pystyttää sotakoneita viholliskaupungin puolustusten nujertamiseksi. Taustalla hirviömäinen Arachnarok ui rantaan puolustajien kauhuksi.

Hesen hillitön örkkiarmeija koostui tällä kertaa lähes pelkästään metallisista figuista, ainoastaan hirviöt olivat muovia. Ebay lienee haukannut aika ison osan örkkien rahakirstusta mutta jumalauta tässä porukassa on asennetta ja ihmettelemistä!

Goblinit oli huolittu retkelle vain sotakonemiehistöksi.

Ericin palkkasoturiarmeijassa oli jos jonkinlaisia aarteenetsijöitä ja onnenonkijoita, jotka olivat saapuneet Southlandeille rikkauksien ja seikkailun perässä. Nämä karaistuneet eränkävijät käyttivät matsissa Halflingien sääntöjä, jotka sopii hyvin ranger-yksikön luonteeseen.

Republikaanikaarti marssi armeijan etunenässä taisteluun kirstunhoitaja (Paymaster) Ratcliffen johdolla. Pikemenitkin olivat Dogs of War-armeijalistasta.

Suurhaltiat tulivat vahvistamaan ihmisten rivejä ja oikeaa laitaa taistelussa örkkejä vastaan. Taustalla olevaa siirtokuntakaupunkia tulisi puolustaa viimeiseen saakka.

Värikäs liskomieskohortti murtautui puurajan lävitse hiekkatantereelle aukion keskeltä heti ihmisvarustusten vasemmasta laidasta. Kiväärimiehet olivat lentää takamukselleen Stegadonin jyristellessä bambutiheikön lävitse. Käytin nyt ensimmäisiä kertoja Skinkkejä ja "Fog Wraiths" ratsuväkirykmenttiä.

Hese sai aloittaa ja lähetti hirviöosastot etulinjaan tavoitteenaan murtaa meidän linjat raa'alla voimalla.

"Easy now, lads! There's enough a pay for all of us!"

Keksimme että olisi siistiä, jos örkeillä olisi mukana kaapattu laivatykki. Yksi Hesen Big bosseista raahasi tykin laivasta ranta-asemiin ja toimi sen miehistönä käyttäen normicrew'n sääntöjä. BOOM!

Redfang tribe oli tuonut mukanaan peikkoja, jotka soutivat laivat merten yli örkkien puolesta. Hesen Trollit on tehty esimerkiksi vanhoista ja uusista River trolleista, Ogre Kingdom Gorgereista, sekä vanhoista vuorijätti-figuista.

Mun Apina antoi palaa heti ekalla vuorolla ja loitsi irresistible forcella taivaankantta ravistelevan Cassandoran komeetan ja katosi taianomaisessa räjähdyksessä kentältä Ericin kiväärimiesten iloksi. Komeetta antoi odottaa itseään kolmisen vuoroa ja iski sitten kenttään vieden mukanaan läjän örkkejä ja skinkkejä. Bananas!

Giant lähetettiin metsäpolulle ensimmäisenä väijytysten varalta. Ammuimme tätä raivokkaasti puhallusputkilla ja nuolilla mutta Jessen leijonasotavaunujen piti lopulta käydä viimeistelemässä päälle käyvä jätti.

Kameleonttiskinkit näyttivät tietä muulle liskoarmeijalle.

Vanhat figut ovat pienempiä eikä niillä ole värikkäitä suomuja, joten ne maastoutuvat paremmin! Vaihdoin oneposer-skinkeille vähän aseita ja asentoja jotta rykmenteissä olisi enemmän eloa.

Mun Salamander jahtasi pelin ajan Hesen Trolleja, jotta voisin liekittää niiden regeneration-kyvyn tiehensä. Tämä yksilö on ollut poikkeuksellisen säyseä eikä ole safkannut vielä ainuttakaan kaitsijaansa parin matsin aikana.

Örkkien ryöstäjä- ja tutkimusarmeijakunta marssii viidakkopolulla.

Arachnarok oli nopeutensa turvin ensimmäisenä käsirysyssä ja ajoi mun Skinkkimunkit kultaelementaaleineen alas vuorenrinteen pyhätöstä. Toi hämis kuuluu mun arkkivihollisiin...

Jesse loitsii suurhaltiamaagilla taikaverkkoa sitomaan Hesen pääjoukot, eli shamaanin johtamat Savage Orc Big 'unzit. Kuristava lumous onnistuikin liimaamaan rykmentin paikalleen kriittisessä vaiheessa ja nitistämään siinä sivussa pari vihernahkaa.

Palkkasoturi ansaitsemassa roposiaan! Pikemenit ajavat Trollit karkuun.

Samurait kyllästyivät katselemaan Arachnarokia linjoissaan ja hyökkäsin sen kimppuun Temple Guardilla, Oldblood-kenraalilla ja Saurusratsuväellä. Chop!

Hesen kenraali oli toisella laidalla taistelua, johdattaen kärkiryhmää uhkaavasti kohti kaupunkia.

Juopunut jättiläinen joi liskojen saket ja murskasi mun ratsuväkiryhmän, mutta Samurai Retainerit näyttivät lopulta miten oikeasti tapellaan!

Hesen armeijan lipunkantaja haastoi Ericin esitaistelijan kaksintaisteluun, mutta örkit ajettiin karkuun ennen kuin kumpikaan ehti iskeä kuolettavia haavoja toisiinsa.

Yhtäkkiä Samurait kuitenkin havaitsivat Muinaisten kulta-aarteita palkkasoturien jaloissa ja pullottavissa taskuissa ja rysähtivät näiden kylkeen vaatimaan aarteitaan takaisin. Allianssin luottamus horjui uhkaavasti!

Fiilistelimme, että ryhmänjohtajan piti tulla sovittelemaan tilannetta heittämällä onnistunut LD-testi. Esitaistelija tulikin kovistelemaan Saurus-päällikköä, mutta feilasi checkinsa ja menetti päänsä epäonnistuneen neuvottelun seurauksena. Ericin rykmentissä oli kuitenkin toinen sankari eli kenraali-kuvernööri Ratcliffe, joka onnistui sovittelussa ja palautti kullat sen oikeille omistajille. Rauha palasi littoutuneiden välille!

Stegadon tappoi jengiä ja saavutti lopuksi sotakoneasemat. Hiisien nuolenheittäjät ampuivat kuitenkin ensin pari ammusta sen kovaan nahkaan.

Hesen Savage Orc-zuluissa majaili mun liskomiesten vihaama Savage Orc shaman. Tätä varten olin varustanut Oldblood-kenraalini bane headilla, eli taikakallolla, johon oli kaiverrettu arkkivihollisen nimi ja joka antaisi suunnattomat voimat taistelussa kyseistä kelmiä vastaan. Sauruspäällikkö lähtikin kunniakkaaseen rynnäkköön kolmeakymmentä villiörkkiä vastaan haastaakseen shamaanin, mutta Hesessä ei ollut miestä ottaa kaksintaistelua vaan shamaani luikki pelkurimaisesti takalinjoihin. Oldblood kuoli kunniakkaasti ylivoimaa vastaan vihollisillensa nauraen! Bushido!

Lopulta örkkien iskuvoima kävi vähiin pelottomien puolustajien edessä ja sotapäällikön oli pakko soittaa vetäytymiskäsky. Peikot työnsivät laivat rannasta ja villiörkit heristivät nyrkkiä koskemattomalle kaupungille. Redfang-heimo palaisi vielä Southlandeille...

Good company. Kiitti hurjasta pelistä!

Boots on the ground

2011-11-27T23:58:00.004+02:00

Force on force, Afganistan 2000-luvun loppupuolella. Yhdysvaltain uskalias hyökkäys kapinallistaistelijoiden linnoitettuja asemia ja ylivoimaa vastaan. Erikoisjoukoin vahvistetut maavoimien yksiköt jalkautuvat vihollisen maaperälle. Allekirjoittanut ja Eric jalkaväkiryhmien johdossa. Welcome to the suck, it's time to bring the pain...

Predator Intelligence Feed: Kuninkaiden sola, Afganistan.

Aavikkomaiharien pohjat pureutuivat aavikon kuivaan hiekkaan sotilaiden rynnistäessä alas Chinookin laskurampilta. 101. maahanlaskudivisioonan vahvistettu joukkue jalkautui puolustusrinkiin pudotusalueen laitamille mahtavien vuorten välisessä solassa. Pöllyävän hiekan ja ballististen suojalasien läpi saattoi nähdä kohderakennuksen noin sadan metrin päässä. Helikopteripilotit ja loadmaster olivat tehneet jälleen hyvää työtä...

Divisioona oli lähetetty Kuninkaiden solaan paikallisväestön pyhälle paikalle. Sekä uudistusmielisten paimenten vihjeet että Predator-lennokin antama tiedustelutieto viittasivat siihen, että laaksoon oli sijoitettu lukuisia vihollisen raskaita aseita. Oikein suunnattuina nämä pystyisivät ampumaan epäsuoraa tulta Yhdysvaltain ja koalition joukkojen läheisiin etuvartioasemiin. Iskujoukko oli koottu tyhjentämään rakennukset vihollistaistelijoista ja paikantamaan raskaiden aseiden asemat ja tuhoamaan ne yhteistyössä hävittäjien kanssa. Amerikkalaisjoukkoihin kuuluivat joukkueenjohtaja, kaksi jalkaväkiryhmää johtajineen, kevytkonekivääreineen ja kranaatinheittimineen, yksi M240-taistelijapari, tarkka-ampujataistelijapari, Tactical Air Controller ja yksi kevyt heitin. Tukikohdasta mukaan oli lähtenyt vapaaehtoisena myös laivaston SEAL Sniper-tiimi. Amerikkalaisten oli mahdollista kutsua ilmatukea Apache-kopterilta ja F15-hävittäjältä. Vihollistaistelijoita taas oli kaikkialla, osa ovelasti kätkeytyneenä ja muut raskaasti linnoitetuissa ja naamioiduissa asemissa. Taistelu olisi raskasta ylämäkeä amerikkalaisjoukoille...

Kaatuneilta amerikkalaissotilailta vietyihin uniformuihin sonnustautuneet Taleban-taistelijat olivat valmistelleet asemia jo viikkoja. Raskaalla ilmatorjuntakonekiväärillä oli laaksoon esteettömät näkymät.

Kapinallistaistelijat olivat ottaneet haltuun kylärakennuksen ja ajaneet siviiliväestön tilapäismajoitukseen ulkosalle.

Tarkka-ampujia oli kaikkialla, suurin osa kätkeytyneinä karun vuoristokasvillisuuden sekaan.

RPG-raketit pitivät helikopteripilotit varpaillaan.

101st Airborne-joukkue pudotusalueella. Joukkueenjohtaja käskyttää miehensä etenemään.

Vihollisen konekivääriryhmä avasi läheisestä rakennuksesta tulen Chinookin varjon siirtyessä etäämmälle. Fire team Cerberus heittäytyi matalaksi ja vastasi SEAL-tiimin tukemana tuleen koko arsenaalillaan, saaden pari vihollistaistelijaa putoamaan näkyvistä ja ryhmän vetäytymään asemistaan. Muut jenkkijoukot ryntäsivät adrenaliini virraten avoimelta kohti kohderakennuksen seinien antamaa turvaa. Predator välitti reaaliajassa tietoa joka puolella parveilevista vihollisjoukoista, Taleban-tarkka-ampujista ja RPG-singoin aseistetuista kapinallisista. Joka miehen päässä kaikui joukkueenjohtajan teroittama viesti; "Kiireesti pois avoimelta, tai päivästä tulisi synkkä." Ryhmänjohtajat linkosivat savuheitteitä ryhmien etumaastoon suojaamaan omiensa etenemistä. Avorivi muodostui kiireesti joukkueen lähestyessä rakennusta, kevyt kranaatinheitin taas jäi taaemmas pystyttämään ampuma-asemaa.

Äkkiä myös RPG-ryhmä siirtyi ikkunaan hiekkatalon toisessa kerroksessa ja avasi vieraalla kielellä tulijoita solvaten tulen kalashnikoveillaan ja RPG:llä. Yksi amerikkalaissoturi kaatui maahan luotien tikatessa maata tulen alla juoksevan fire teamin ympärillä. Tämän IOTV-taisteluliivi kuitenkin suojasi pahimmalta ja ryhmä sai nostettua korpraalin takaisin jaloilleen. M240-konekivääri reagoi tulitukseen ampumalla ikkuna-aukot irvokkaan repaleisiksi niin, että RPG-tiimin oli peräännyttävä hiekkakiven ja sankan pölyn lentäessä näiden päälle. Kaksi taleban-soturia ruhjoutui kuoliaaksi säälimättömässä tulituksessa toveriensa jättäessä nämä jälkeen.

Konekivääri antoi suojatulta joukkueelle ja nitisti kaksi vihollissoturia rakennuksesta.

Selvinneet Taleban-soturit perääntyivät asemistaan rakennuksen sisäpihalle ja huusivat vahvistuksia paikalle.

Joukkueenjohtaja liittyi Fireteam Bullet rideen ja lähti johtamaan hyökkäyksen kärkeä.

Amerikkalaisjoukot etenivät tulta päin savukranaattien antamassa suojassa. Korpraali Wilson sai osuman suojaliiviinsä, mutta nousi henkeään haukkoen jaloilleen.

Heitinryhmä vetäytyi takaviistoon ja pystytti aseensa valmiiksi vastaamaan joukkueenjohtajan ja aliupseerien tulikomentoihin.

Äkkiä kävi jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa. Jostain vuorten yli laskeutui silmitön hiekkamyrsky, joka verhosi alkavan taistelun läpitunkemattomaan sodan sumuun joka esti näkyvyyden solaan jopa korkeimmista asemista. Olosuhteet, joita karaistuneimmatkin amerikkalaissotilaat kirosivat tukikohdissa oleillessaan, saivat nyt kiitosta ja kaikki yllättänyt myrsky oli todella "luojan lykky". Ennakoitua pahempi vastarinta heikentyi nyt, sillä kurjista sääoloista johtuen vihollisen raskaat aseet eivät nähneet tukea liittolaisiaan. Ensimmäiset tuliryhmät saavuttivat hiekkatalon seinustan ja valmistautuivat vyöryttämään sisäpihan ja pylväskäytävät. Ovista juoksi ulos taistelun äänien herättämiä, hätääntyneitä siviileitä sekalaisia kantamuksia ja ruukkuja mukanaan.

Vihollisen ryhmä ilmestyi äkkiä sisäpihalle ja avasi tulen välittömästi ennen kuin ovea piikannut jenkkiryhmä ehti reagoida. Seinän läpi porautunut käsiaseiden tulitus haavoitti lievästi yhtä Bravo-ryhmän kiväärimiestä. M203-heitinmies Lennox laukaisi hampaitaan kiristellen matkaan 'kultamunan' joka osui kohdalleen räjäyttäen kaksi Taleban-taistelijaa riekaleiksi. Kaksi jäljellejäänyttä juoksi huivit liehuen sivuovelle ladaten uuden RPG-raketin ampumavalmiiksi.

Taleban-soturit olivat pystyttäneet tuliasemia ympäri vuorenrinteitä.

Siviilit pakenivat taistelua kylän liepeille.

Lisää Talebaneja puski rakennuksen sisäpihalle, motivoituneina pitämään alueen hallussaan.

Samalla vuoren reunalle ryöminyt tähystäjä havaitsi kiikariensa läpi liikettä ja antoi koordinaatit Talebanin 81-milliselle heittimille. Morkulat iskivät kenttään pelottavan lähellä amerikkalaisrintamaa, mikä sai näiden luutnantin karjumaan hajaantumiskäskyjä joukkueensisäiseen radioliikenteeseen. Myrskystä ja hyvin valmistelluista asemista johtuen jenkit eivät kuitenkaan havainneet vihollistähystäjän asemia.

Bullet ride saavutti muurin suojan vasemmalla sivustalla ja pysäytti pari rakennuksesta paennutta siviiliä. Konekivääriampuja Craig "Fog" Burns huusi tulituksen yli paikallisille, jotka viittoivat hätääntyneesti kukkulan suuntaan. Samalla välähdys tavoitti joukkueenjohtajan katseen. Heijastus tähtäimestä tai rannekellosta? Ilmeisesti vihollisen kk-ryhmä vaihtoi asemiaan. Fire team lähti etenemään, tähystäen vuorenrinteitä ACOG-tähtäimiensä lävitse.

Samassa tappioita kärsinyt Talebanien RPG-tiimi potkaisi sivuoven auki ja ampui kohtalokkaasti viheltävän raketin matkaan. Läheinen amerikkalaistaistelijapari ehti juuri pysähtyä ja nostaa aseensa tulijoita kohti kun ammus osui maaliinsa. Fire team Cerberus näki tarkka-ampujien häviävän näkyvistä räjähdyksessä, irtomaata putoili kaikkialle näiden lähimaastoon. Samassa myös vihollisen heittimen korjauskomennon saaneet laukaukset osuivat lähemmäs, surmaten amerikkalaistaistelijan räjähtävällä keskityksellä. Ryhmän varajohtaja komensi miehensä vetäytymään, raahaten kaatunutta toveriaan perässään.

Tähystäjä sai jenkit kiikareihinsa. Kranaatinheitin oli taas mukana pelissä.

Näkymä laaksoon, jossa maahanlaskujoukkojen miehet etenevät tehtävä mielessään.

Bullet Ride kommunikoi siviilien kanssa taistelun keskellä.

RPG-tiimin selviytyjät yllättävät hyökkääjät sivuovesta...

...eikä tarkka-ampujaparilla ole mahdollisuutta suojautua.

Cerberus-ryhmä on jo lähdössä auttamaan osuman saaneita tovereitaan, mutta kranaatinheitinkeskitys pakottaa nämä vetäytymään.

Vasemmalla laidalla joukkueenjohtajan ryhmä jatkoi varovasti etenemistään paikallisten opastamana. Samaan aikaan luutnantti käski jonkun lähistöllä olevan ryhmän tarkastamaan osuman saaneiden tarkka-ampujien tilan. Äkkiä nurkan takaa juoksi SEAL-taistelijapari, joka oli havainnut vihollisen ryhmän etumaastossa. Erikoisjoukot ehtivät juuri varoittaa tovereitaan ja Bullet ride löi maihin, mutta vihollisen konetuliaseet kaatoivat toisen SEAL-taistelijan. Tämä kiskotti muurin suojaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Kurjasta näkyvyydestä johtuen amerikkalaisten kranaatinheitin oli jäänyt toimeettomaksi, sillä näiden oli toimittava täysin jalkaväkijohtajien antamien koordinaattien perusteella. Hyökkäyksen dynaaminen tahti ei kuitenkaan sallinut pysähtymistä tulikomentojen antoa varten. Äkkiä Fire team Bravo ilmoitti kuitenkin aikeestaan tunkeutua kohdetalon sisäpihalle ja kutsui danger close tukikeskitystä. Heitinpari lähetti iskun matkaan, singoten kuolemaa taivaalle jonnekin kauas miesten näkökentän ulkopuolelle.

Bravo tunkeutui sisäpihalle epäsuoran tulen suojaamana. Myrskyisä tulitus kaatoi vihollisen kk-ryhmän rippeet. Ryhmän varajohtaja komensi miehet pilarien suojiin erityisen hyvään asemaan, josta pystyi valvomaan sisäpihan molempia oviaukkoja ja se oli katveessa vihollisen tulialueilta. Samaan aikaan Charlie-ryhmä eteni koordinoidussa rynnäkössä seinustaa pitkin rakennuksen toiselle puolelle, jossa nämä äkkiä huomasivat olevansa kasvokkain vihollisen taistelijasolun kanssa. Jenkit avasivat tulen ensin, tappaen kaikki panssaroimattomat vihollissoturit yhtä lukuunottamatta. Kylmähermoinen Taleban-taistelija kuitenkin nosti RPG-rakettinsa ampuma-asentoon ja painoi liipasimesta, lähettäen vääräuskoisen miehittäjän viimeiselle matkalle. Tappioista tyrmistyneenä Charlie vetäytyi hajallaan nurkan taakse.

Bullet Ride etenee ystävällismielisten siviilien ohjeiden perusteella kohti vuorenrinnettä, mutta pysähtyy säksättävään konekiväärin ääneen.

Amerikkalaisheitin tukee sokeasti jalkaväkijoukkojen tunkeutumista kohderakennukseen.

Bravo vyöryttää sisäpihaa, mutta vaara vaanii lähellä. Taustalla amerikkalaisryhmä vetäytyy vihollisen epäsuoran tulen alla.

Kicking doors and checking corners. Rakennus on hallussa.

Charlie rynnäköi nurkan ympäri koordinoidussa yhteisiskussa.

Face-off. Siviilit joutuivat heittäytymään maihin tulituksen alla osapuolien kylväessä tuhoa toisiensa suuntaan.

Fire team vetäytyy ja evakuoi kaatuneen toverinsa kk-tiimin valvoessa nurkkaa.

Fire team Cerberus sai koottua itsensä ja lähti aggressiivisesti etenemään oikeaan laitaan kohti kaatunutta tarkka-ampujaparia. Ryhmän saavuttaessa nämä he onnistuivat paikkaamaan toisen maanmiehensä taistelukuntoon. Medevac kutsuttiin hakemaan vakavammin haavoittunut kirurgisia toimenpiteitä varten. Ryhmänjohtaja tunsi vihollisen tähystäjän olevan jossain lähettyvillä ja Cerberus evakuoi haavoittuneet läheisen muurin ja tynnyrien suojaan, viittoen raivoisasti sen luona parveilevia siviileitä hajaantumaan.

Samaan aikaan solaan laskeutunut Apache-kopteri Blackfire ilmoitti olevansa käytettävissä. Joukkueenjohtaja ei kuitenkaan uskaltanut pyytää strafe runia, sillä vihollisen ilmatorjunta-aseiden lukumäärä oli edelleen tuntematon. Ilmatuki jäi päivystämään sivummalle, valmiina avaamaan tulen konetykeillään tai ohjuksilla. Vasemmalla laidalla Bullet ride antoi kaikkensa tuhotakseen erikoisjoukkojen paikantaman kranaatinheitinaseman ja lopulta uskalias rynnäkkö aukean yli sai viimeisen vihollistaistelijan kaatumaan vavahtaen. Samalla joukkueenjohtajan käskyttämä kevyt heitin tappoi siirtymään lähteneen kk-tiimin. Miehet kiittivät luojaansa myrskyverhosta joka antoi mahdollisuuden edetä ylivoimaista tulivoimaa vastaan käsiaseiden kantamalle.

Äkkiä Cerberus-ryhmän TAC-operaattori havaitsi pusikon heilahtavan ja kiikareilla varustetun miehen vaihtavan asemaa. Koko ryhmä haavoittunut tarkka-ampuja mukaanlukien avasi tulen vuorenrinteelle, joka mureni kivisiruiksi rynnäkkökiväärien ja kranaattien hampaissa. Kapinallistähystäjällä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Joukkueenjohtaja otti yhteyden ryhmänjohtajiinsa ja lyhyen neuvottelun jälkeen vaikutti siltä, että enää yksi vihollisasema olisi jäljellä. Jossakin oikean laidan rinteellä olisi raskaasti linnoitettu ilmatorjuntakonekivääri, RPG-raketteja ja lukuisia vihollisotureita.

Cerberus tavoittaa RPG:n osuman saaneet tarkka-ampujat ja lääkintämies hoitaa toisen kuntoon.

Siviilit parveilevat ryhmän ja kohteen välimaastossa.

Läheisessä asemassa oli ilmeisesti siviilejä... Aseita ei ainakaan näkynyt. Kersantti Willis katsoi kuitenkin useaan kertaan olkansa yli.

Blackfire-Apache laskeutuu taistelukentän ilmatilaan.

Yksi siviili joi vähän väärästä tynnyristä.

Olisi viimeisen rynnäkön aika. Varovasti Fire team toisensa jälkeen hivuttautui juuri ITKK-aseman näkökantaman ulkopuolelle, latasi aseensa ja jäi lihakset jännittyneinä odottamaan joukkueenjohtajan käskyä. Luutnantti ei vieläkään uskaltanut riskeerata Apache-konetta ja pyytää ilmatukea. Tactical Air Controller taas oli yhteydessä toimintavalmiuteen nousseen F15 Strike Eaglen kanssa. Mikäli rynnäkkö epäonnistuisi, sen täytyisi hoitaa homma loppuun.

Green light, go go go! Bravo ja Charlie nousivat kohderakennuksen toisen kerroksen ikkunoihin ja avasivat tulen kohti ITKK-pesäkettä. Hävyttömät Talebanit nostelivat yhä edelleen uusia tiilenmurikoita ja hiekkasäkkejä varustuksille vahvistaakseen asemiaan entisestään. Luodit pamahtelivat pesäkkeeseen ja pureutuivat paikoin puolustusten läpi, tappaen yhden sen suojiin kätkeytyneistä kapinallisista. Raskas ase kuitenkin vastasi tuleen niin raivoisasti, että koko Charlie-tiimi putosi rakennuksen puulattialle joko haavoittuneena tai kuolleena. Bullet Ride eteni vasemmalta, pudottaen M203-ammuksen toisensa jälkeen kohti viholliasemaa. ITKK käänsi tulensa näiden suuntaan, kaatoi yhden amerikkalaistaistelijan ja lähetti loput vetäytymään haavoittunut toveri mukanaan. Cerberus painoi päälle ja joka mies TAC-operaattori mukaanlukien tyhjensi M4 MWS-aseensa lippaat kohti Taleban-linnoitetta. ITKK vaihtoi taas tulisektoriaan, pilkkoen Cerberusta suojanneen muurin pieniksi siruiksi.

Vastarinta oli murskaavaa. Amerikkalaisjoukot hakivat uusia asemia, antoivat suojatulta tovereilleen, evakuoivat haavoittuneita tuplasuojien taakse ja joukkueenjohtaja antoi tauotta toimintaohjeita radioon. Ilmatorjuntakonekiväärin puhkaistua viimein hiekkamyrskyn verhon joutuivat maahanlaskujoukot hajalleen. 101:en sisu kuitenkin pakotti nämä jatkamaan, askel askeleelta, muurilta ja näkösuojalta toiselle ja rinki Taleban-aseman ympärillä kiristyi. Yksi kapinallissoturi nousi varustuksille ampumaan RPG-raketin kohti toiseen kerrokseen noussutta konekiväärijoukkuetta, raketti räjähti rakennuksen rakenteisiin vavisuttaen sen perustuksia. Haavoittunut tarkka-ampuja nitisti uskalikon M14-kiväärillään. Lipas irti, uusi sisään, tottunut latausliike tuli suoraan veteraanin selkärangasta. M4-tulitus pureutui hiljalleen erinomaisen aseman lävitse ja vaikka vihollinen oli peloton tietäessään että oli hyvä päivä kuolla, sai Screaming Eagle-joukkue lopulta yliotteen taistelussa. Taleban-soturit lähtivät perääntymään ja näiden vetäytyessä linnoitteistaan osui M240-konekiväärin sarja kohdalleen.

Tulitus ja hiekkamyrsky laantuivat vähitellen ja kohta laakossa kaikuivat vain ryhmänjohtajien huudot ja evakuointikoptereiden lapojen humina. Taistelu oli ohi ja amerikkalaisten tehtävä suoritettu raskain seurauksin.

Taleban-rintaman raskaimmin varustettu asema pysäytti koko jenkkijoukkueen etenemisen.

Uusia olosuhteita nousi kehiin.

Koko amerikkalaisjoukkue yhdisti voimansa hyökkäyksessä ITKK-asemaa vastaan.

Lopulta järkähtämättömältä tuntunut vihollisvastarinta murtui.

Siviilit jäivät korjaamaan taistelun tuhoja amerikkalaisten poistuttua alueelta Chinook-koptereilla.

Erikoisjoukkojen tarkka-ampujat vahtivat laaksoa ja suojasivat joukkojen lähtöä.

Lauantaina kävimme siis Ericin kanssa Noppakerholla tutustumassa historiallisiin taisteluihin. En ole aiemmin pelannut ns. real life-konflikteja, vaikka etenkin modernimmat taistelut ovat olleet kiinnostuksen kohteena ja jopa 'harrastuksena' vuosia. Peli kulki Force on Force-sääntöjen mukaan, joka on tajutakseni Vietnam-peliympäristöstä moderneihin taisteluihin kehitetty sääntösetti. Pelimekaniikka oli mukavan abstrakti ja silloin tällöin korttipakasta vedetyt satunnaistekijät sekoittivat peliä kivasti ja todentuntuisesti.

Tämänkertainen tehtävä perustui tositapahtumiin ja erääseen rynnäkköön, jonka 101st teki Afganistanissa pari vuotta takaperin. Historiallisten taisteluiden ei ole turnauspelien tapaan tarkoituskaan olla reiluja, vaan tehtävä oli lähtökuopista jenkeille tappavan vaikea. Meillä kävi kreisi tuuri kun melkein heti taistelun alettua pakasta nousi hiekkamyrskykortti, joka esti vihollisen ylivoimaista tulitusta niittämästä meitä jo pudotusalueelle. Säätekijä käänsikin taistelun voimasuhteet päälaelleen, kun nyt meidän oli tiiviillä ryhmätoiminnalla ja tehokkailla käsiaseilla mahdollista tappaa Talebanit pikkuhiljaa ryhmä kerrallaan. Lopulta jenkit voittivat pisteissä 29-22. Jenkit paikansivat ja tuhosivat kaikki neljä kohdettansa (talo ja kolme tuliasemaa). Viholliset onnistuivat tappamaan 4 jenkkiä ja haavoittamaan vakavasti kolmea. Talebaneja kuoli useita kymmeniä mutta amerikkalaisjoukot eivät saa pisteitä tapoista, vaan ainoastaan tehtävien suorittamisesta.

Harmiksemme emme uskaltaneet vielä tällä kertaa käyttää ilmatukea ja nähdä mitä F15:n "show of force" olisi saanut aikaan vuorenrinteille kaivautuneissa vihollistaistelijoissa... Muhun peli kuitenkin kolahti kovaa ja etenkin aseiltaan sekä varusteiltaan todella tarkasti sculptatut figut saivat sydämen pamppailemaan. Tässä pelissä oli käytössä malleja Empress Miniaturesilta ja The Assault Groupilta, joihin me laitetaan varmasti tilausta lähiaikoina. Kiitokset Lauttasaaren porukalle hauskasta taistelusta ja toivottavasti nähdään pian samoissa merkeissä!

The Condor

2011-11-22T23:26:00.001+02:00

Sain viimein FB-heatin päälle! Maalasin tänään itse asiassa kaksi rykmenttiä uudempia Skink Skirmishereitä ja aloitin parikymmentä vanhemman mallista. Yksiköissä on vähän muusta armeijasta eriävä teema, normiskinkit on tehty rantahiekka-alustoille, mikä kuvastaa tiedusteluretkiä Lustrian Vampire Coastille. Liskojen jaloissa biitsin kellertävässä hiekassa törröttää myös luurankojen palasia ja irvokkaita kalloja. Vanhemman edikan Skinkit käyttää mun armeijassa Chameleon skinkien sääntöjä (ovathan ne ikänsä puolesta melkoisia veteraaneja) ja useat niistä ovat osittain veden alla.

Mulla ei tänään ollut kameraa hollilla, mutta pitää laittaa kuvia jälkikäteen tarkempien sepostuksien kanssa. Nyt 2400 pisteen liskoarmeijasuunnitelmasta puuttuu enää toinen Stegadon. Oon kyllä tehnyt ylimääräisiä yksiköitä, kuten Salamandereita, sankareita ja Saurus Cavalrya, mutta mielenrauhan saan vasta kun toinen Stega on pelivalmiina. Sitten kun listarunko on valmis, voi keskittyä kaikkiin pieniin fiilistely-yksiköihin ja maalata vaikka figun kerrallaan.

Asiasta toiseen, Chilen frendini Santiagosta lähestyivät mua ja Ericiä pienellä toiveella aloittelevaa clubiaan koskien. Guild Workshop järjestää joulukuun alussa ensimmäisen oman turnauksensa ja porukka organisoi tohinalla toimintaansa Etelä-Amerikassa. Hyvä kaverini Fu pyysi meitä tekemään kerholle jonkinlaisen logon, jota voitaisiin käyttää tiimipaidoissa, mainosbannereissa ja kotisivujen headerissa. Saimme jonkinlaista ennakkomatskua Chileläisistä perinteistä, joita voisi hyödyntää suunnitteluprosessissa. Halusimme totta kai auttaa.

Eric on ollut lähiviikot superkiireinen leffa-aiheisten freelance-duunien kanssa, mutta saimme kuitenkin järjestettyä pari kiireetöntä iltaa ja istuimme photarin eteen ideoidemme kanssa. Valitsimme aiheeksi kondorin, joka on Chilessä jonkinlainen kansallislintu ja esiintyy esimerkiksi Fun meille lähettämässä vaakunassa. Heitimme siihen 40k:n synkkää grim & dark-fiilistä ja hiukan SOTAA jotta logo sopisi figupelikerhon tunnelmaan. Toiseen versioon lisättiin vähän blingiä, jotta eläin ei näyttäisi liian ilkeältä ja pahansuovalta. Rosarius, purity seal, laakerinlehteä ja sen sellaista. On se edelleen uhkaava, mutta scifi-sotapelille ominaiseen tyyliin. Idea oli, että "ylpeä Chilen kondori laskeutuu lohduttomalle taistelukentälle ja ottaa Guild Workshopin voimakkaiden siipiensä suojiin." Tai jotain... Porukka oli tosi tyytyväinen kuvaan ja oli mukava kuulla positiivista palautetta.

Seuraavaksi Herttoniemen yössä vuorossa hiukan Rome: Total Waria, COD MW3:sta ja ehkä hiukan GW:n erikoisempaa lautakorttipeliä, Chaos Maraudersia. It's all oorah...

Sovereign Protectorate

2011-11-20T22:44:00.000+02:00

Armeijaesittelyt jatkuvat. Liskomiehet ovat kasaantuneet riittävän vahvaksi osastoksi pienempiin peleihin, mutta vielä saa hetken maalailla jotta täysikokoinen armeija on kasassa. Figut on kyllä hankittuna ja kyse onkin enimmäkseen ajanpuutteesta. Viidakkokuume oli kova kesällä, mutta sen jälkeen palattuani 40k:n pariin ei ole hetkeen tullut katseltua Fantasy battle-projekteja. Paljon ei puutu ja ehkäpä joululomalla voisin ottaa projektiksi viimeistellä pari keskeneräistä tai uupuvaa rykmenttiä.

Tarkoitus olisi pelata paatuneena örkkikenraalina tunnetun Mega-Hesen kanssa viidakkoskirmish, jossa käytettäisiin ainoastaan vanhempien editionien ukkoja (ensimmäisiä muoviliskoja ja enimmäkseen metallisia pallinaamaörkkejä) jossain tosi eeppisessä maastokattauksessa. Tällaiset haaveet pitävät motivaation koossa ja projektin työstämistä on helppo jatkaa. Mikäli mun ei pitäis olla huomenaamuna luennolla, lähtisin vaikka heti duunaamaan figuprojekteja!

Kirjoittelin puhtaaksi vähän pääkopassa muodostunutta taustatarinaa ja lisäsin projektiosioon lisää liskoaiheisia valokuvia. Klikkaa ja tsekkaa!

Treasurers of the Old Ones

The Avenger Host

2011-11-16T13:35:00.001+02:00

Hey,

päätin näin syystalven kunniaksi viimein aktivoitua projektisivujen kanssa ja lisäsin myös uuden sivun. Koetan lisäksi tagailla postauksia jatkossa selkeämmin armeijaprojektin tai aiheen mukaan. Olen pitkään halunnut ottaa armeijakuvia eri projekteista ja jakaa myös kirjoitettua fluffia kiinnostuneiden kanssa. Eric toimi viikonloppuna kuvaajana kun ikuistimme muutaman maalatun taisteluosaston. Turnauksessa tulikasteensa saaneet Necronit ovat esittelyvuorossa ensimmäisenä. Klikkaa vasemman laidan projektikuvaketta tarinaan ja lisäkuviin!

Their number is legion, their name is death.

Resurrection

2011-11-14T19:45:00.001+02:00

Viikonloppuna koitti pitkään odotettu tapahtuma, kun Necronit pääsivät uudelleensyntyneinä tulikasteeseensa Nopat & Taktiikka-kerhon 1750 pisteen komppaamattomassa turnauksessa. Matkasimme Hammerheads-tiimin kanssa Helsingin Lauttasaareen klubin kerhotiloille tapaamaan muita tuttuja harrastajia ja heittämään kilpailumielessä noppaa kolmen kierroksen pelirykelmässä. Paikka oli vaikuttava ja esillä olevien figujen ja eritoten maaston määrä eri pelijärjestelmiin oli huikea. Äijät pelasivat samaan aikaan turnauksen kanssa myös puitteiltaan tosi siistiä Vietnam-kampanjan päätöspeliä tajutakseni Force on force-säännöillä. Paikalla oli myös ihan paras koira!

Mun Necronit näkivät turnaustaistelua viimeksi vuonna 2008 Ropeconissa, jonka jälkeen ne ovat jääneet hyllylle. Ensimmäisten marraskuista ylläriä koskeneiden huhujen hiipiessä esiin aloin kaivaa Croneja esiin ja tehdä pieniä päivityksiä. Tilaisuuden tullessa hankin vanhempia Necron-figuja ja esimerkiksi kaikki FOC-slotit täyteen (ja vähän ylikin...) Tomb Spydereita ja pidättelin henkeäni codexin julkaisuun saakka toivoen, että niitä saisi edelleen useita yhteen Heavy support valintaan. Odotus palkittiin ja mahtavana synttärilahjana Spydereitä sai kolmen squadeissa ja vielä loistavilla säännöillä. Great! Maalailin nappeja pikkuhiljaa ennen ja jälkeen codexin julkaisun ja figut olivatkin valmiit hyvissä ajoin ennen ensimmäistä turnausta. Mun lista oli käytännössä sama, jonka kehittelin taannoin ennakkoon selailemani codexin perusteella Pelikaupan Necrontai-tilaisuuteen.

AVENGER HOST – WATCHERS OF HIVE CYBERDYNE

Scavenger, The Yellow king, The Scarab lord (Imotekh Stormlord) 225

Galvatron, Destroyer Lord 140
- Sempiternal weave
- Warscythe

Kamui, Cryptek 55
- Harbinger of Destruction
- Solar pulse

8 Immortals “The Rust brotherhood” 136
- Gauss blasters

8 Warriors “Glaive” 104
8 Warriors “Scimitar” 104
5 Warriors “Barrier” 65

4 Canoptek Wraiths “Knightmares” 155
- Whip coils
- Particle caster

9 Canoptek Scarab swarms “The Second curse” 135
9 Canoptek Scarab swarms “The Third curse” 135

3 Canoptek Tomb Spyders “Artificiers” 165
- Gloom prism
3 Canoptek Tomb Spyders “Pioneers” 165
- Gloom prism
3 Canoptek Tomb Spyders “Treasurers” 165
- Gloom prism

Timon Verienkeliarmeijalla oli joka figulla erikseen tilatut resiinisiivet ja custom-alustat. Hardcore...

Ensimmäisessä pelissä kohtasin Timo Oravalan Blood Angelit. Enkeli-teemaisessa armeijassa oli Commander Dante, Librarian Jump packilla, kaksi Sanguinary Priestia Jump packeilla, Honour Guard, kolme Sanguinary Guard-ryhmää ja Death Company Lemartesilla sekä Jump packeilla. Squadit oli tietysti kuorruteltu kaiken maailman erikoisaseilla ja koko armeija oli siis Jump infantrya. Mun onneksi mukana ei ollut Mephistonia! Scenaariona oli viisi objectivea ja Kill pointit.

Voitin aloitusvuoron ja laitoin Timon aloittamaan, tämä jätti kaiken reserviin. Itse deployasin omaan pöydänreunaani hiukan nurkkaa kohti ja laitoin scarabit armeijan eteen. Jätin pari squadia warrioreita reserviin siltä varalta, että olisi mahdollisuus tavoitella toisen laidan objectiveja. Tyhjää pöytää vastaan tein pari liikettä ja Spydereillä muutaman Swarmin lisää.

Timo sai reservistä heti kättelyssä Death Companyn, Danten Honour Guardin ja kaksi ryhmää Sanguinary Guardeja. Dante iski ryhminensä tarkasti mun linjojen sisään pöydän nurkkaan ja ampui meltoilla ja inferno pistoleilla pari woundia läheisiin Tomb Spydereihin. Muut ryhmät tulivat turvallisesti mun etumaastoon, osa juoksi parempiin asemiin. Puntaroin oman vuoroni aluksi hetken mitä tehdä, sillä Necroneilla on edelleen aika kivistä poistaa 2+ saveja (tässä tapauksessa vielä Feel no painilla) ampumalla. Scarabitkaan eivät oikein pääse eliittijoukoista läpi ja power fistit tekevät rumaa combat resolutionia vastahyökkäyksessä. Näin kuitenkin, että mun tulee suojata scoring uniteja ja lähetin scarab swarmit kohtaamaan Death Companyn ja toisen Sanguinary Guard-ryhmän. Danten yksikköä taas ammuin kaikella, myös reservistä paikalle saapuneella Warrior-ryhmällä ja chargasin haavoittuneen ryhmän kuudella Tomb spyderillä. Otin itse pari haavaa erikoiaseista, mutta tapoin koko squadin Dantea lukuunottamatta, joka epäonnistui -4 LD-testinsä ja lähti kikeen. Siirsin consolidate-liikkeellä Spyderit kuuteen tuumaan estämään komentajan kokoontumisen. Toisaalla Scarabit onnistuivat tekemään huomattavat tuhot Death Companya vastaan, vaikka molemmat swarmit hävisivätkin combatinsa.

Lemartes, eli galaksin vihaisin jätkä, jäi ainoana henkiin Scarabien säälimättömästä tuhoparvesta. Tässä pelissä näkyi selkeästi 2+ ja 3+ saven välinen ero. Taustalla Commander Dante vetäytyy taistelusta Hautahämiksiä vastaan.

Timon vuorolla saapui lisää enkeleitä, jotka pudottautuivat kauas taistelusta turvaamaan oman nurkkansa objectivea. Librarian lähti tiimistä omille teilleen salamataivaasta huolimatta. Dante jatkoi pakenemista ja toinen Sanguinary Guard tuli vapauttamaan mustapanssariset veljensä tappelusta ötököitä vastaan. Tapettuaan scarabit Sanguinary guard hyppäsi taaemmas mutta Lemartes hyökkäsi eteenpäin. Päätin iskeä vastaan ja ottaa Lemartesista vauhtia niin monella squadilla kuin mahdollista, jotta pääsisin keskikenttään ja lähemmäksi Timon reunan objectiveja. Yksi pieni warrior squad eteni ihan pöydänreunassa kiinni Tomb Spyderien saattamana. Sain taas jatkettua Danten pakoretkeä.

Yksi Timon Sanguinary Guardeista hyppäsi keskusobjectivelle ja Librarian liittyi näihin. Mun Wraithit ja Destroyer lord chargasivat takalinjoista haastamaan nämä, iskin kaikki charactereihin jotta saisi Kill pointeja ja sain kuin sainkin Librarianin ja Sanguinary Priestin tapettua. Henkiin jäi pari Blood Angelia, mutta Wraithit contestoivat objectiven. Immortalin laskeutuivat mun puolen objectivelle talosta, johon ne olivat menneet turvaan Jump infantrylta. Tomb Spyder-lauma hyökkäsi seuraavaan Sanguinary guardiin, jotka olivat vetäytyneet lähemmäs kohdettaan. Pelivuorot uhkasivat loppua, joten mun piti riskillä chargata warrioritkin samaan combatiin, jotta saisin ne joko consolidatella tai seuraavalla kiekalla objectivelle. Homma wörkki, Spyderit pistivät punakoneen nippuun ja sain omat joukkoni Timon reunalle. Kokonaisuudessaan menetin Destroyer lordin, molemmat scarabit, yhden warrior-squadin ja yhdet Tomb spyderit. Peli päättyi kutosella, Kill pointit menivät tasan mutta voitin Objectivet 2-1 eli 9-7. Matsi oli sikäli jännä, että vastapuolen armeija oli niin eksoottinen, ettei sitä vastaan taistelemiseen ollut muodostunut mitään rutiinia. 2+ save piti hyvin ja otsa meni kyllä ryppyyn kelaillessa minkälaista olisi pelata Necroneilla esimerkiksi Deathwingia vastaan, jossa power fistit tappavat swarmit ja Spyderit ja jotka vielä ampuvat lujaa hyppyrynnäköiden sijaan.

Necronit ottivat rauniot haltuunsa taistelussa Mordialaista rautakaartia vastaan. Flesh is weak, hail the machine!

Toisen pelin pelasin Touko Kästämän kokenutta Mordian Iron Guard-kaartiarmeijaa vastaan. Imperiumilla oli komentoryhmä erikoisaseilla, kolmet Veteraanit Chimeroissa, Infantry command erikoisaseilla, iso combined Infantry squad lascannoneilla ja Comissarilla, Special weapon squad flamereilla, 2x2 Sentineliä Plasma cannoneilla, 2x2 Hydra flak tankia ja Leman Russ Executioner Plasma cannoneilla. Tappelu käytiin ensisijaisesti kill pointeista sekä kolmesta keskiviivalle sijoitetusta objectivesta Dawn of war depolla.

Sain aloittaa ja heitin Stormlordin Immortalien kanssa linjaksi keskikenttään suunnitelmanani sheikkailla ajoneuvoja vuorolta yksi ja ehkä saada Stormlord combatiin. Kokeilin myös muita villejä taktiikoita ja laitoin Wraithit ja Destroyer lordin Deep strike reserviin. Loput tulivat reservistä ja lähtivät täyttä juoksuvauhtia kohti kaartia.

Touko iski rautaa rajalle ja aloitti tulishow'n. Mun yösäännöistä ei ollut mitään apua koko matsissa IG:n käyttäessä vaunujensa searchlighteja ansiokkaasti. Heitin maksimicoherencyt joka paikkaan jotta Plasma cannon saisi hitillä korkeintaan yhden osuman, Necronit kestivätkin ekan vuoron ampumisen hyvin. Immortaleja kaatui muutama, mutta suurin osa palasi henkiin. Itse immotin scarabien haettavaksi yhden eteen työntyneen Chimeran relentless Gauss blaster-tulituksella.

Mun tokalla vuorolla salamat iskivät kenttään kerrankin kunnolla ja tuhosivat yhdestä Chimerasta molemmat aseet, shakesivat toisen ja stunnasivat Executionerin. Aloin hiljalleen päästä rynnäkkökantamalle spawnattujen scarabien ansiosta ja työnsin myös Warrioreja lähemmäs objectiveja. Immortalit ammuttiin hajalle Toukon vuorolla, mutta haavoittunut Stormlord hyppäsi Tomb spydereihin turvaan. Ulostautuneet plasmaveteraanit saivat vastavuoroisesti lieskarista. Wraithit ja lordi iskivät tarkasti kentän reunalle ison losblockin taakse valmiina chargaamaan useita kohteita seuraavalla vuorolla. Touko ammuskeli vähäsen mutta oli joko poissa line of sightista tai ampui plasma cannonilla, joka ei tehnyt mun hajautettuihin yksiköihin dramaattista vahinkoa.

Hämikset potkivat yhteispelissä Wraithien ja lordin kanssa vaunut kumoon ja käyvät kiinni niiden mehukkaisiin sisuksiin.

Lopulta pääsin combatiin. Tässä vaiheessa peliaika oli loppumaisillaan ja piti pelata tosi nopeasti, joten en muista tapahtumia tai niiden järjestystä tarkkaan. Scarabit combichargasivat Hydrilta vähän panssareita pois ja menivät sitten turvatappeluun sitomaan Sentinelejä. Lord ja Wraithit tuhosivat pari Chimeraa ja Tomb Spyderit ulos tulleita Veteraaneja. Lordi meni vielä viimeistelemään Special weapon squadin ja Wraithit löivät hajalle Hydra-ryhmän. Toisaalla Toukon Combined squad tuhosi mun ison scarab-lauman ja eteni mun viidellä warriorilla contestoimalle objectivelle. Koko läjä onnistui tappamaan vain kolme warrioria mun nitistäessä yhden kaartilaisen vastaiskussa ja kun onnistuin LD-checkissa, jäi pari warrua contestoimaan objectiven. Mä taas tein kiireessä turnauksen pahimman kämmin toisella laidalla enkä tuhonnut miljoona kertaa shakettua weapon destroyed Chimeraa ja se pääsi contestoimaan mun objectiven. Huoh. Lopuksi voitin viidellä Kill pointilla ja yhdellä objectivella. 15-5.

Viimeinen peli oli Aleksi Meurosen vihreitä Space Wolfeja vastaan. Allulla oli Wolf lord prätkällä ja tappelukamoilla, Rune priest, kahdet isot Grey Hunterit, yhdet pienemmät Grey Hunterit Rhinossa, Long fangit raketeilla, muutama Wolf guard, Wolf scoutit ja kaksi Land Raider Redeemeria. Aika paha matsi scarabeille, kun peltiä haluaisi nakertaa mut on instaavat lieskarit vastassa. Pelasimme Spearheadia neljästä Objectivesta ja Kill pointeista. Allu laittoi mut alottaan.

Deployasin keskikukkulan taakse raunioon, Immortalit kerrokseen pakoon prätkälordia ja scarabit muun armeijan eteen. Koetin jo depossa kiinnittää huomiota Jaws-linjoihin ja asetin Spyderit riviin, jotta edestä päin lähestyvä Rune priest ei saisi useaa figua psychic powerin alle. Jätin Imotekhin, Cryptekin, warrior-tiimin ja yhdet Spyderit reserviin.

Ekat vuorot oli liikuskelua, ampuminen ei yöstä ja mun aseettomuudesta johtuen tehnyt mitään lukuunottamatta salamoiden tuhoamaa Rhinoa. Allu ajeli Land Raidereitaan täyttä vauhtia viistosti mua kohti suojaten prätkälordia. Kakkosvuoron alussa mulla oli jo mahis chargata lantikat ja näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt odottaa Allun aloitetta eikä iskeä vielä niin pelin alkuvaiheessa. Lähdin kuitenkin liikkeelle, chargaten sekä Lordin Wraitheineen että toiset, vahvistetut Scarabit kahteen lantikkaan. Toisaalla Imotekh liittyi reservistä tullessaan Spydereihin ja iskujoukko lähti hölkkäämään kohti Aleksin nurkkaobjectivea. Lähitaistelussa toinen lantikka meni immoon ja toisesta lähti pari panssaria.

Rust Brotherhood ampuma-asemissa keisarillisen tehdasrakennuksen raunioituneella parvekkeella.

Vastaiskuna Aleksi siirteli joukkojaan ja tappoi Jawsilla mun Necron lordin (Gloom prism jäi pari tuumaa kantamalta). Tehokas comborynnäkkö Wraitheihin ja scarabeihin toi kreisit combat resolutionit Wolffien eduksi, mutta kuin ihmeen kaupalla sain kikkailtua allocaatiot ja heitettyä savet siten, että yksi mun Wraitheista jäi henkiin, sitoen suuren Grey hunter-ryhmän taisteluun. Kuuden Spyderin vastarynnäkkö teki selvää kaikista paitsi yhdestä, joka urheasti kieltäytyi perääntymästä ja sain pidettyä kaverin panttivankina. Toiset Hunterit nousivat Allun vuorolla lantikkaansa, joka lähti etenemään kohti mun objectiveja, Wolf lord taas rysähti pienempiin Spydereihin. Tapoin viimeisen Hunterin ja vapautuneet Spyderit chargasivat liikkuneen lantikan paskaksi. Toisella laidalla scarabit pääsivät kiinni pieniin, scoraaviin huntereihin ja vetivät nämä kauemmaksi objectivesta.

Wolf lord lopetti ensin toiset Spyderit ja kävi sitten hakemassa vielä toiset. Mun piti siirtää toinen warrior tiimi turvalinjaksi tämän eteen, että prätkäkenraali ei boostaisi viimeisellä vuorolla contestoimaan mun reservijoukkojen hallussa ollutta nurkkaobjectivea. Heitin kuitenkin heikon runin enkä saanut linjaa levitettyä riittävästi. Oli siis pakko chargata Immortaleilla Wolf lordiin ja toivoa, että saisin sen pidettyä vuoron tappelussa. Hävisin tietty combatin mutta onnekseni vain kahdella, enkä epäonnistunut Moraalitestiä. Loppupelin Allu siivoili Immortaleja ja juoksi ottamaan useita objectiveja, flankista tulleet Wolf scoutit saivat myös mun yhdet warriorit lopulta tapettua. Allun nurkassa Tomb spyderit ja Imotekh tappoivat Long fangit ja contestoivat näiden alla olleen kohteen. Allu voitti yhdellä Objectivella ja parilla Kill pointilla 7-13. Hyvä peli!

Loppujen lopuksi Necronit olivat seitsemännellä sijalla, eli vähän puolivälin paremmalla puolella. Mulla oli fiilis, että pelit menivät aika hyvin, tein toki virheitä, mutta kyse oli pitkälti tottumattomuudesta. Necronit on siisti armeija, ainakin Special Characterien kanssa ehdottomasti turnauskelpoisia, mutteivät missään nimessä rikki samalla tavalla kuin Grey Knightit. Vertaisin uusia Necroneita voimatasossa ennemmin Dark Eldareihin. Tomb spyderit on hurjia ja armeija yllättävän nopea liikkeissään, mutta troopit eivät välttämättä kestä kontaktia ja 2+ savejen tuhoaminen ampumalla on ongelma. Kikkailuvaraa löytyy vaikka muille jakaa ja veikkaankin, että Necronit tarjoilee useita yllätyksiä turnauskentillä lähitulevaisuudessa...

Lopuksi muutama foto Nopat & Taktiikka-kerhon Vietnam-pelistä, jota herrat fiilisteli turnauspelien lomassa. Asiallista!

Sikamakeet talot oli tehty korkkilevystä, juuttikankaasta, bambutableteista ja puutikuista. Tämä idis pitää kopsata!

Telavaunuja, piikkilankaa, riisipeltoa, sekä jenkkien kumivene.

Merijalkaväki suojasi lentokenttää ja sen vartiotornia.

Mukana oli myös siviileitä, kuten krokotiileja, munkkeja ja maanviljelijöiden vesipuhvelivankkurit.

Taloja oli pieneksi kyläksi asti.

Jenkkien tehtävä ja pelastettavat kohdehenkilöt "Hanoi hookers..."

Kopterit suorittivat ilmavalvontaa. Tässä on sitä meininkiä, pitäis päästä itsekin messiin jokin kerta!

Flag carrier

2011-11-11T00:22:00.004+02:00

BOOM! We completed our contest video today! "Flag carrier" is our entry to the G&G Airsoft's international promo video contest 'Greatest glory'. Our work was made in co-operation with my friends Eric, Hese and a few other people kind enough to participate in the project. Thanks everyone!

We decided to approach the subject of glory with the flag, which has long traditions as a military symbol and which is also used in the airsoft/paintball capture the flag-scenarios. We spiced the concept with some sexy combat gear and action; subtly though, as according to the contest rules the participating videos could not contain any violence.

Flag carrier has been uploaded to youtube and every click of the like button will take us closer to the victory! Our humble group would greatly appreciate any acknowledgement by voting the clip or sharing it forward. Cheers in advance!

I advice you check it out full screen with HD setup. ;)

Battlemodern Warfarefield

2011-11-08T18:19:00.003+02:00

Pyörähdimme Edun kanssa viime yönä Porvoossa promoamassa uutta Call of Dutya sen tullessa keskiyöllä myyntiin tosifaneja ja yökukkujia varten. Oltiin suunniteltu jo pitkään, että laitettaisiin Porvoon Pelikauppaan pieni photostand jossa onnelliset, uuden pelin omistajat saisivat kuvauttaa itsensä asiaankuuluvassa miljöössä erikoisjoukkojen kanssa. Boustailtiin myös liikkeen edustalla ACU-kamat päällä Ericin ja Kallen kanssa ja oltiin tekevinämme ruumiintarkastuksia jonottaville asiakkaille. Vähän jotain ylimääräistä mikä jää ehkä COD-fanille mieleen...

Porvoon liike järjesti Modern Warfare 3-yömyynnin, jota mentiin sovitusti promoamaan. Peli tuli myyntiin keskiyöllä innokkaiden jonottajien iloksi.

Raidailimme mun kaapeista kaikennäköistä rompetta koristamaan liikettä julkkaripäivänä.

Pelejä ja Hardened Edition-spesiaalipainoksia oli pilvin pimein eri alustoille ja nopeimmat saivat huippupelin kylkiäisinä myös t-paidan ja julisteen pelin kansikuva-artilla.

Laitoimme kasaan naamioverkosta ja kankaista taustan, jota vasten saattoi ottaa parit makeat facebook-kuvat niin liikkeen kuin asiakkaidenkin gallerioihin. Porvoon Snake piti vahtia terroristien varalta.

Kasasin mun kaapista pari MW-henkistä settiä, joilla käännettiin katseita Pelikaupan edustalla. Kaikki ohikulkijat eivät välttämättä tiedä, että yöllä tuli myyntiin uusi videopeli, mut moni tietää nyt ainakin et ne Pelikaupan tyypit on ihan kaheleita...

HC-pelaajat ja sarjan fanit nappasivat tietty itselleen limited edition-versiot.

Myös myymäläpäällikkö Kari sai osansa iskuryhmän kohtelusta.

Erikoisjoukot ehtivät myös koeajaa pelialan jättijulkaisun...

...yhteistyö oli tiivistä, joskin Predator-ohjuksista tuli pientä kinaa.

Itse fiilistelen lähinnä single player campaignia, enkä ole lähtenyt moninpelikuvioihin mukaan. Realistisena pidetty Battlefield on vielä testaamatta, mutta Modern Warfareissa on toden teolla viehättänyt niille ominainen hollywood-tyylinen sankariaction. Oon vähän huvittuneena ja ajottain päätä pyöritellen seurannut keskustelua verkossa ja on älytöntä, että kun joku mainitsee missä tahansa yhteydessä joko Modern Warfaren tai Battlefieldin, tulee joku aina parjaamaan ja mainostamaan sitä toista... Kaikilla tuntuu olevan jokin todella jyrkkä kanta, ihan kuin pitäisi valita peleistä vain toinen.

Edu taas on moninpelimiehiä ja on kahlannut läpi Call of Dutyn toisensa jälkeen. Modern Warfare 2:en ollessa uusi juttu pelasimme usein yötä myöten Special Ops-tehtäviä makeita mappeja ja hyvin tehtyä meininkiä fiilistellen.

Porvoossa oli taas siisti vierailla... Makee kauppa ja hyvää jengiä.

Tilaisuuden jälkeen pakattuamme kamat ja aloitettuamme aamuyöllä kotimatkan, päätettiin vielä jatkaa Hertsikan tukikohtaan testaamaan liksana saatuja MW3:sia ja etenkin uudistettuja SpecOps-moninpelitehtäviä... Kun aamulla ohjaimen laski silmät ristissä kädestä, lähti taju samalla sekunnilla kun pää osui tyynyyn. Good times.

Koko viikonloppu oli muutenkin melkoista pyöritystä niin tunteiden, aktiviteettien kuin reissauksenkin osalta. Sunnuntain Necron-julkkarikin meni ETC-iltoineen tosi putkeen, ehkä tarinoin siitä tarkemmin myöhemmin. Nyt pitäs meiningin viimein vähän rauhoittua ja olla hiukan omaa aikaa kelailla syksyä ja kuluneita päiviä. Missähän lumet muuten viipyy..?

Desert Realm

2011-10-30T03:17:00.001+03:00

Boom, viikonloppu ja projektia kehiin.

Yhdistimme tänään intistä lomille päässeen Ollin kanssa voimamme ja saimme viimein toisen kuumalankaleikkureistamme toimimaan. Ace!!! Ilmeisesti vika oli sittenkin langassa, vaikka voin kyllä vannoa testanneeni about jokaista rauta- tai kuparilankaa mitä Hobby pointin hyllyssä on. Ehkä lausuimme jonkin taikasanan tai tähdet olivat kohdillaan, tänään kulutettiin kuitenkin taas paristoja foamia sahaillen. Erikoisjoukkojen suosikkityökalun henkiinherätyksen kunniaksi päätettiin tekaista uusi pelipöytä Stadin liikkeelle.

Järjestän 6.11 kaupalla Necrons-julkaisutilaisuuden, jossa uudet figut ja codexi tulevat viimein harrastajien saataville. Ajattelin, että mun mielestä ainakin olisi hauskaa käydä jossain alan liikkeessä selailemassa uunituoretta armeijakirjaa ja nähdä uusia figuja rakennettuina siitä huolimatta, että GW lopetti Black box-promofigutoimituksensa. Pelikaupalle on siis sunnuntaina mahdollista tulla tutustumaan uudistuneeseen armeijaan ja haastamaan talon Necronit joko omilla tai liikkeen joukoilla. Tätä ajatellen kelasimme väsätä pieneksi "yllätykseksi" Necron-aiheisen pöydän joka tulisi sitten tapahtuman jälkeen vakituiseen asiakaskäyttöön. Spoilaan tosin nyt tän ainakin blogia lukevilta vakkareilta... Meidän molempien aikataulut on Ollin kanssa kuitenkin nyt niin tiukat että päätettiin tehdä projekti alusta loppuun illassa, ettei se jäisi puolivalmiina lojumaan ikiajoiksi odottamaan viimeistelyä.

Tällä kertaa siis aika tiivistetty, yksinkertainen pöytä illassa perusmatskuista pelivalmiiksi. Desert Realm in eight hours-setti oli kuitenkin jäädä taltioimatta kun mun kamerasta loppuivat taas paristot kriittisellä hetkellä. Onneksi Ollin iPhone paikkasi pahimmat puutteet. Kiitti hyvästä duunista ja työseurasta!

Keräsin Pelikaupan nurkissa lojuvia Realm of battle-levyjä täysikokoisen pöydän tarpeiksi ja lähdettiin siltä pohjalta liikkeelle. Kiinteäpohjaiset pelipöydät (tai edes puolikiinteät kuten Tapiolan uudessa Sterngradissa) olisivat tosi siistit, mutta koska Stadin kaupassa pöydät kannetaan joka päivä aamulla ulos liikkeestä ja illalla takaisin sisään, pöytien on oikeastaan pakko olla huippukestäviä. Tässä suhteessa Realm of battle-levyt ovat aika ideaalit. Mulla ja Ericillä on kuitenkin pari ideaa miten niistä saisi vähän totuttua coolimmat ja vähemmän muoviset, ehkä palataan asiaan ennen vuodenvaihdetta kaupan toisen asiakaspelipöydän parissa.

Olin pitkään leikitellyt ajatuksella, että koko pelipöydän halkaisisi romahtanut muuri. Nyt laitettiin idea käyttöön ja tehtiin aavikolle synkät, muinaisen Necron-Imperiumin raunioituneet puolustusvarustukset. Tämä voi tehdä peleistä vähän erilaisia, kun vaunut eivät huristelekaan mistä tahansa ja line of sightin hakemisessakin voi staattisella armeijalla olla hiukan tekemistä... Rikotaan taas vähän rajoja. Pienet ampuma-aukot siellä täällä kuuluvat kuitenkin asiaan.

Yleensä Realm of battlen päällä on tapana käyttää erillisiä, siirreltäviä maastonkappaleita mutta koska pelipöydän idea oli tällä kertaa niin keskeinen, liimattiin materiaalit suoraan kiinni pöytään. Jos pelaajat joskus kyllästyvät muurien kiertämiseen, voi levyjä pyöritellä hiukan ympäri ja keksiä jonkin hyvän selityksen sille, miksi muurinpätkät osoittavat vähän eri ilmansuuntiin. Sekä muurinpätkät, että mustat monoliittipatsaat ovat kaikki omilla levyillään ja kuudenneksiä pyörittelemällä voi pöydästä saada muitakin mielenkiintoisia versioita.

Helkkarin Styrox jäi taas kaihertamaan hampaankoloon. Milloinkohan oikein saan iskostettua päähäni sen, että jos finnfoamia tai mitä tahansa muuta materiaalia on saatavilla, pitäis valkoisen perusstyroxin käyttöä välttää viimeiseen saakka. Se on sekä pintatekstuuriltaan ja työstettävyydeltään kurjaa. Kaipa se on sit siitä helposta saatavuudesta kiinni, tätä kun lojuu joka paikassa. Nytkin kaikki muurielementit ovat samasta, selkeästi muurinnäköisestä styrox-palasta, jonka poimin joskus Raunioilta talteen. Tämä olis kuitenkin kannattanut tehdä foamista. Note to self... No, pöytä kuitenkin toimii kokonaisuutena ja kyllä kai siinä pelata kelpaa!

Sterngradista tuttuja, näyttäviä, korkeussuunnassa massiivisia maastoelementtejä. Pieni riski niin aktiiviseen pelikäyttöön tulevassa pöydässä, mutta ehkä asiakkaat tajuavat olla varovaisia pelatessaan monoliittien ympärillä. Ericin Demolisher-vaunu "Musta surma" rymistelee muukalaissiviilisaation jäänteiden halki.

Benjamin, joka on yksi kaupan vakionaamoista, jäi vähän auttelemaan meitä liikkeen sulkeuduttua ja veteli styroxin ja foamien päälle maali-hiekka-liima-mössön suojaamaan niitä sprayaukselta. Tällä kertaa jopa styrox kesti käsittelyn aika hyvin. Maalasimme ensin monoliitit ja muurit Army Painterin mustalla ja hiekan saman firman Desert Yellow'lla. Muurien alareunojen weatheringiksi ja hiekan highlighteiksi suihkuteltiin sitten luunsävyä ja lopuksi puhdasta GW:n valkoista. Tie suihkittiin Army Painterin keskiruskealla ja blendattiin sitten vastaamaan paremmin pöydän muita värisävyjä mistaamalla se Desert Yellow'lla. Kiviröykkiöihin käytettiin myös vähän Flames of War-spraysarjan vihertävää harmaata.

Tiehen käytimme muista projekteista yli jääneet korkkilevyt, jotka riittivät pöytään aika justiinsa. Pelaajat voivat sopia käyttävänsä sitä tienä halutessaan, mutta muuten se toimii kivana yksityiskohtana. Ollin väritestiwarru nousi hiekasta moikkaamaan keisarillisia joukkoja.

Kentän yleisilme on tällainen golden paradise beach, mutta jätettyämme rakennelmat tosi synkän mustiksi vain hennolla Adeptus battlegrey-korostuksella, niistä välittyy just oikeanlainen, uhkaava fiilis. Suuret, jylhät rakennelmat ovat aika kunnioitusta herättävän oloisia ja niiden pitkät, synkät varjot varoittavat jostain pirullisesta hiekan alla... Himmeästi hohtavat hieroglyfit olivat viimeisiä hiottuja detaileja.

Taistelukentän värittämiseen käytin Jungle Feveristä ylijääneitä GW:n muovikasveja, jotka kuumaliimailtiin sinne tänne rakennusten ja lohkareiden vierelle. Lisäväriä saatiin Gale Force Ninen makeista syksynsävyisistä beissausmatskuista, joita meni pöytään noin purkillinen. Lisäsin sinne tänne myös vähän Lapista kerättyä jäkälää.

Yksi levyistä on Pelikaupan wanha Lord of the Rings-demopöytä ja siihen kuului Mines of Moria-setin kaivo. Musta se sopi niin hyvin pöytään että päätettiin jättää se niille sijoilleen. Siisti yksityiskohta ja sopii myös pöydän tarinaan, mikä muu vihjais paremmin, että hiekan alla lepää salaisuuksia...

Toivottavasti päästään pian pelaamaan jokin siisti battle report-ottelu uudella kentällä. Laskeskelin huvikseni, että jos pelipöydän voi tehdä noin kahdeksaan tuntiin, voisi vuorokaudessa siis tehtailla kolme täysikokoista pöytää. Pikku torkut siellä ja täällä ja muutamassa päivässä olis pöytiä vaikka muille jakaa! ;)

WAR HEAD-porukka vietti muuten tällaisia karkeloita viikko sitten... Ehkä pientä vihiä tulevaisuuteen.

Harvest Moon

2011-10-28T23:42:00.004+03:00

I was recently approached by some Fu's friends from Santiago. These guys are serious wargamers and hobbyists and are currently founding an official wargame guild for their gaming group. Fu has apparently been promoting my blog overseas as WAR HEAD has regular reader base from Chile although most of the text is in finnish. Francisco, who's both member of the group and according to my knowledge also a some kind of guild officer, was kind enough to invite me to be part of their club and added me to their facebook group. It's crazy to think what kind of positive attention the blog has got and I appreciate all the kind words spoken or written about my hobby material. Greetings to my new friends in Chile!

Lately I've been thinking if I should write the blog in english. Language change would certainly bring more viewers but I don't like the idea of having older, also precious posts in finnish. I also enjoy writing with my own language, as I think I have pretty good lingual flow and the writing is never complicated or uneasy. I think this has to do with my short story writing hobby in the past. If there's any kind of advice how the blog could work coherently with two languages, I'd welcome all the help.

For now, WAR HEAD will continue it's operation in finnish, but I will try to take international contacts into account when planning future posts. Perhaps I could add material in english spesifically to the project pages first. Let's see. Keep viewing, reading and the comments flowing, guys, it's the fuel!

Necronit ovat olleet 40k-skenen huulilla jo jonkin aikaa, kun vakavasti otettavia huhuja ja kuvavuotoja alkoi ilmestyä nettifoorumeille. Itsekin olin välittömästi ihan pähkinöinä, sillä kaapista löytyy aika iso Necron-armeija, joka on silloin tällöin ollut metkaa pelattavaa, mutta voisi nyt saada kunnon piristysruiskeen. Mun Necron-ura alkoi juuri vitosedikan kynnyksellä ja silloisessa metassa ja turnausympäristössä pelasin niitä täysin kilpailumielessä. Armeija pysyi toistakymmentä peliä tappiottomassa putkessa ja sijoittui kuudenneksi Ropeconin turnauksessa 2008. Sittemmin armeijalistan yksipuolisuus alkoi puuduttaa ja myös voimasuhteet heilahtelivat uusien Marinecodexien putoillessa peliin. Nyt kun huhuja kutosedikasta viljellään jo vilkkaan, on aika pistää Necronit uuteen uskoon.

Päätin pian huhujen ilmestymisien jälkeen, että koettaisin olla mahdollisimman hyvin perillä uudesta codexista vuotaneiden huhujen, WD-artikkelien ja muiden lähteiden perusteella ja yrittäisin kehitellä potentiaalista armeijalistaa jo ennen codexin lopullista julkaisemista. Tämä auttaisi suunnittelemaan vähän maalaamisjärjestystä ja armeijan valmistumista ensimmäisiin turnauksiin, jotka järjestettäis codexin ilmestymisen jälkeen. Olis hienoa olla ensimmäisiä Necron-kenraaleita Suomen pelitapahtumissa ja etenkin veteraaniarmeijalla pelaten, ennen kuin kaiken maailman juustottajanousukkaat heräävät luolistaan. ;) Olen muutenkin kaivannut vakavaa turnausarmeijaprojektia Liberators-Marineiden jälkeen ja siinä mielessä Necronit osuivat loistavaan saumaan.

Uudet Necronit ovat figuina mun silmään aika siistejä, vaikka kaikki niihin ympätty kulttuuri ja Space Tomb Kings-fiilis vaatii hiukan sulattelemista. Päästyäni tutustumaan fluffiin tarkemmin muutokset ovat kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja osuvia. Marraskuun White Dwarfin battle reportia varten kirjoitetut tarinanpätkät olivat mielestäni aika siistit kuvaukset nykyisestä Necron-meiningistä, joka siis eroaa totutusta ohjelmoitu tappajarobotti-tyylistä. Kannattaa vilkaista. Kaiken kaikkiaan tulen hankkimaan joitakin uusia yksiköitä, mutta tykkään kovasti myös vanhoista napeista jotka saavat nyt uuden tulikasteen päivitetyillä ominaisuuksilla. The heat is on...

Inspiksen herättelemiseksi tsekkasin Terminator 2: Judgment Dayn projektin alkuvaiheilla. Vaikka leffan ainekset ei suoraan armeijaan päätyiskään, fiilistely on aina paikallaan! Mun Necronit ovat siis nähneet kirkkaanhopeiset päivänsä ja hiukan romuttuneet suojellessaan hauta-aarteitaan ja synkkiä pyramidibunkkereitaan. Warrior-figuilla on niin iso osa Necron-armeijan ulkonäköä, että halusin tehdä niille vähän erilaisia asentoja ja pieniä konversioita jotta ryhmät olis mielenkiintoisemman näköisiä.

Tein liukuhihnaduunina parillekymmenelle warrulle greenstuffista keltaisia rääsyjä ja viitantapaisia vaatekappaleita. Sadeviitat estää joukkoja ruostumasta vanhoina päivinään sekä tuovat kaivattua lisäväriä nappeihin. Mun vanhassa armeijassa oli vihreät lego-loisteputket, mutta uuteen joukkioon halusin maalata ne.

Tomb Spyderit on sairaan siistejä ja ennakkotiedot niiden uusista säännöistä oli vähän liiankin lupaavia. Hämikset tuleekin kuulumaan mun vakiokokoonpanoon, on ne sen verran sympaattisia. Bzzzz...

Jotta Spyderit sopisivat Warrioreiden keltaiseen lookiin, tein vähän klassisia varoitusraitoja niiden selkäpintoihin. Maalasin joka figulle yksilöllisen, vähän erilaistetun raitakuvioinnin reseptillä Tausept Ochre, Iyanden Darksun, Darksun+Golden Yellow, Golden Yellow, Gryphonne Sepia ja Vallejon weathering-puuteri. Lopuksi tuputtelin foam-palalla Scorched Brown-chippingiä pintaan ja vetaisin muutamat Mithril Silver-skraidut sinne tänne.

Kun armeijan raskaat aseet olivat baseja myöten valmiit, ne riistäytyivät kontrollista ja lähtivät Los Angelsiin hajottamaan paikkoja! Take cover!

Scarabit on ollu mun suosikkiyksikkö jo pitkään. Etenkin tämänhetkisen codexin swarmit ovat sellainen yksikkö, jota pelaisin vaikka joka armeijassa jos olisi mahdollisuus. Toivottavasti ne ovat säännöiltään ja hinnoiltaan käyttökelpoisia myös uudessa kirjassa. Puhun siis pistehinnasta, hamstrasin hyvissä ajoin swarmeja FOC-slotit täyteen. Olen purkanut osan ja rakennan niille vähän yksilöllisempiä scenic baseja kaupunkielementteineen ja liikennemerkkeineen. Ehkä myös näihin voisi lisätä jotain keltaista.

Aww.

Rhinot sai kyytiä kun Spyderit saapuivat vähän muokkaamaan kaupungin siltaverkostoa.

Mulla on myös seitsemän Wraithia jotka nekin muuttuvat potentiaalisemmiksi valinnoiksi uudessa kirjassa. Näille laitoin Dark Eldar Talos-kitistä ylijääneitä maskeja pieniksi yksityiskohdiksi.

Viittoja, reposetuksia, konversioita ja erilaisia baseratkaisuja.

Vaikkeivät Warriorit mitään weapon optioita saisikaan, tein silti pari Gauss Bazookaa värittämään yksiköitä. Singot rakensin yhdistellen Tomb Spyderien pyssyjä ja warrujen Gauss flayereita. Nämä tiputtelee sit glancing hiteilla kaikki Stormravenit ja Valkyriet taivaalta.

Partiointia ja kummittelua, kaupunki näyttäisi olevan hallussa. Mut mikäs taustalla leijuu?

Mulla oli aikeena pitää Ghost Ark-vastineet vielä omana tietonani kunnes saisin rakennettua toisen, mutta meni jo! Terminator-vaikutteet raahautuivat silti kokoonpanoon kun löysin Pelikaupalta pari Terminator Salvationin Hunter-Killer-mallia konversiopohjiksi. Purin aluksesta ylimääräisyydet, liimasin muutamat liikkuvat osat kiinni ja aloin sitten keskittyä yksityiskohtiin. Näihin lukeutuvat parit Necron-bitsit, jotta alus istuisi paremmin armeijan lookiin. Koska eri johdot Hunter-killerin pinnassa olivat aika halvan ja kaksiulotteisen näköisiä, porasin ja liimailin rauta- ja kuparilankaa erilaisiksi kaapeleiksi ja virtapiuhoiksi. Aseistusta pitänee vielä muokata, sillä Ghost Ark ampuu pelissä aika vihaisesti molemmille sivuilleen. Virallisen figun base tulee myös olemaan tavallinen skimmer base, mutta mun transportit lentelee vähän isommilla jalustoilla. WD-kuvista päätellen virallinenkin arkkikin tulee olemaan aika iso, joten koot menevät luultavasti ihan yksiin.

Maajoukot, ilmatuki ja taisteluinsinöörit taisteluvalmiina! Sit vain vahvistusten kimppuun ja odottelemaan Skynetin heräämistä. T-minus 8 days and counting...

Rust Flow

2011-10-23T03:02:00.002+03:00

Sain viimein Ericin kameran kanssa Pelikaupalle ottamaan muutamat kunnolliset kuvat Rust Hulk-figuista. Näissä värit ynnä muut tekijät on vähän paremmin kohdallaan eikä kuvat ole ihan niin sumuisia kuin mun käsivaralla ottamat. Pyrimme jatkossa pitämään vähän useamminkin photoshooteja ja esittelemään kuvien kautta valmistuvia tai valmistuneita armeijaprojekteja. Koetan myös päivitellä projektisivuja kuvilla ja listoilla aktiivisemmin. Kiitti Edulle kuvista!

Grey Knights-armeijan kasaaminen uhkaa kuitenkin jäädä ainakin hetkeksi sivummalle. Marraskuun alkuun on luvassa hieno synttärilahja, kun yksi mulle tosi tärkeistä 40k-armeijoista nostetaan taas jaloilleen. Huhut on aiheuttanu melkoisia kicksejä ja rakentelumotivaatio on korkealla. Ensin piti kerätä hiukan raaka-aineita sieltä täältä...

Pieni katsaus saapuneisiin vahvistuksiin; Tomb Spydereitä uudelleenrakentamaan muinaista hautaimperiumia. Vanhemmat veteraanihämikset alkoivat jo purkaa paketteja... Watch this space.

FALL TO STERNGRAD

2011-10-19T01:35:00.003+03:00

Tenttiviikon jälkeisellä intensiivi/syyslomaviikolla päätettiin viimein käydä toteuttamassa eräs jo hetken suunnitteilla ollut projekti. Hesestä tuli hiljattain Tapiolan Pelikaupan myymäläpäällikkö ja päätimme "vaalia perinteitä" tekemällä Ericin kanssa tuparihengessä uuden pelipöydän liikkeen asiakaskäyttöön kuten viime kerrallakin. Special Forces pakkasi siis laukut ja matkasi Tapiolaan väsäämään hyistä, karua kaupunkimaisemaa futurististen taisteluiden tapahtumapaikaksi.

Muistaako kukaan kesäistä projektia, kun kävimme väsäämässä High Elfien Ahvenanmaan Porvoon laivataistelumeininkiä varten? Samalla reissulla tutkimme kaupan valtavia tiloja ja etenkin sitä vanhan ja uuden tavaran paljoutta mitä varastojen nurkkiin oli jemmattu. Kaivaessamme vähän pintaa syvemmältä löydettiin pari makeeta cityfight-maaston pohjaa, joihin oli käytetty styrox-levyä ja joitain vanhoja 40k-raunioita. Ne olivat kuitenkin pahasti kärsineet, pölyssä, hajalla ja keskeneräisiä eikä niitä olisi voinut sellaisenaan käyttää pelipöytinä. Inspis jäi kuitenkin kytemään, sillä nykyisellä Realm of battlen aikakaudella tämäntyyliset kiinteät pöytäprojektit on aika harvinaista herkkua. Yksityiskohtien potentiaalinen määrä ja erilaiset maastoelementit (kuten juoksuhaudat) on hurjia etuja levyille tehdyissä pöydissä, toki liikuteltavuus ja kestävyys kärsii.

Kun kuulin Hesen siirrosta Tapiolaan, pyysin lähes oitis HQ-osastoa toimittamaan Cityfight-jäänteet Porvoosta Tapiolan liikkeeseen. Sovimme Edun ja Hesen kanssa, että tulisimme tekemään uuden pöydän uuden myymäläpäällikön ja tulevan 40k Megabattlen kunniaksi. Lähtökohtana oli todella karu, inhottavan näköinen mesta, johon tuli ainakin visiotasolla vaikutteita Stalingradin taisteluista. Tavoitteena oli maasto, johon ei todellakaan haluaisi itse joutua edes hetkeksi, vaan koko maisema huutaisi kylmyyttä, kurjuutta ja raskaita sotaisia olosuhteita. Fiilisteltiin pöytää tehtäessä jonkin verran omia inttikokemuksia Sodankylän pakkasissa ja Upinniemen merituulessa.

Tällä kertaa on vähemmän kuvia välivaiheista, osittain siksi että pääsimme kasaamaan pöytää "valmiille" pohjille. Uusi pöytä valmistui kahdessa iltapäivässä. Tämäntyyliset pöydät on kyllä fiilistelypeleissä ainoita oikeita ja tuottavat paljon mielihyvää hienojen, maalattujen armeijoiden omistajille kun kerrankin on asiaankuuluva kulissi omalle teema-armeijalle. Meille tuli jo työstäessä himo päästä ottaan jokin tarinapohjainen Cityfight-matsi niin pian kuin mahdollista! Jos itse muuttaisin pöydässä jotain, olisin käyttänyt perustamateriaalina finnfoamia (styrox on vain kurjaa, sekä työstämisen, maalaamisen, liimaamisen että käyttökestonsa kannalta) ja tehnyt pöydästä saumattoman (eli ei useille erillisille levyille) lähinnä ulkonäkösyistä.

Kiitos Tapiolan Pelikaupalle, Heselle ja Jyrille mukavista rakentelupäivistä ja materiaalisponssauksista!


Mygamestore SpecOps HOOAH!

Kun kerrankin rakennettiin jonkin muun kuin muovin päälle, oli pakko kaivertaa pari juoksuhautaa vaikka ihan periaatteesta. Sijoituspaikaksi valittiin pöydän keskuskukkula, jossa on luonnollinen high ground ja hyvät tulenjohtonäkymät lohduttomaan kaupunkikuvaan. Lattialaatoiksi laitettiin pahvilevyjä jotka maalattiin myöhemmin teräksisiksi. Asemien suojaksi kasattiin finnfoam-kuutioista ja greenstuffista pienet muurit ja hiekkasäkkejä.

Jotta saatiin pöytään vähän näyttävyyttä ja myös vertikaalista "meininkiä" (wtf?), tein finnfoamista kookkaampia kaarirakennelmia kaupungin entiseksi maamerkiksi. Meidän kuumalankaleikkurit on toistaiseksi käyttökelvottomia joten ei saatu kovin monimutkaisia rakennelmia tehtyä. Nämä kaaret vuoleskelin GW:n askartelumoralla ja mattoveitsillä muistaakseni 50mm Finnfoam-levystä.

Suihkis. Maalaus toteutettiin Games Workshopin ja Army painterin spraymaaleilla mustan basecoatin päälle. Väreinä Army Painterin siniharmaa ja ruskea, GW Skull white ja Chaos Black sekä Flames of War-spraymaalisarjan oliivinvihreä. Kontrastit piti luonnollisesti dyrbrushailla pinnoille käsin.

Ekan päivän jälkeen värimaailma alkoi olla kondiksessa. Olimme pystyttäneet aika paljon eri elementtejä ympäri pöytää ja luoneet koko ajan sille tarinaa projektia työstäessämme. Joka neljänneksellä on vähän erilainen tunnelma ja pieniä siistejä yksityiskohtia. Koetimme ottaa myös työskentelyä seuranneita vakioasiakkaita osaksi suunnittelua ja kyselimme mielipiteitä esimerkiksi maastonkappaleiden sijoittelusta ja pelattavuudesta. Palautteesta johtuen revimme esimerkiksi kitukasvuiset puut irti ja niputimme ne selkeämmiksi kasoiksi tai raunioiden kylkeen, jotta maasto olisi selkeämpää ja muodostuisi käytännöllisempiä kulkureittejä.

Keskityksen maaliksi joutunut tie. Tunnelma on kohdallaan...

Toinen päivä käynnistyi yksityiskohtamaalauksella. Tietä sprayattiin hiekan sävyin ja jäätynyt kanaali sai ylleen siniharmaan hunnun. Kontrastia kuivaharjailtiin isoin siveltimin Dheneb Stonella ja valkoisella.

Ericin greenstuffista muotoilemat hiekkasäkit poimittiin esiin, jotta yksityikohdat erottuisivat jäisestä harmaudesta paremmin.

Yhdeksi centerpieceksi laitoimme kaarirakenteiden läpi raunioihin rysähtäneen hävittäjän. Tämä on jokin model kit jonka Pete heitti mulle taannoin tulevaisuuden projektien varalta. Mun mielestä aika siisti objective fiilistelypeleihin...

Värejä niskaan. Pidimme sävyt aika maanläheisinä tarkoituksella. Lentsikan ei ollut tarkoitus hypätä silmille maastosta. Ruosteet tein foam-palalla tuputtelemalla ympäri konetta.

Toinen kuvakulma ja viemäriputki, josta voi tulevassa megapelissä ilmestyä esimerkiksi kommandoja!

Tein ruokasoodasta, eri-keeperistä, valkoisesta maalista ja vedestä lumisörsselin jota harjailtiin sinne tänne. Kinoksiin ruiskittiin verta ja mutaa hammasharjasta "linkoamalla". Tämä on muinainen tekniikka jonka omaksuin alunperin muistaakseni kolmosedikan Codex: Imperial Guardista.

Pilarit onnistuivat yllättävän hyvin siihen nähden, että käytössä ei ollut vanhaa kunnon kuumalankaleikkuria. Isot kaaret tuo hyvin näyttävyyttä pöydälle mutteivät ole pelaamisen (ehkä vähän pelaajien...) tiellä. Ericin arvioiva katse lakaisee jäisiä maisemia.

Pumm. Teollisuusalue on nähnyt parhaat päivänsä.

Propagandaa googlesta ja paksumpaa lumisörsseliä.

Taistelun jälkiä raunioissa.

Postinkantaja saapuu jakamaan kenttäpostia. Mordian Iron Guard marssii keskellä katua oli tarkka-ampujia tai ei!

Kylmä fiilis. Sävyt saatiin maastossa aika kohdalleen!

Kaariin tehtiin hammastikuista parit jääpuikot, joihin saatiin epäsymmetrisyyttä kuorruttamalla tikut GW:n muoviliimalla. Kyseinen tuote on nykyään mun käytössä enää just täntyylisissä hanttihommissa Pelikauppamme alettua myymään ylivertaista Gale Force 9:n liimaa.

Reitti maanalaiseen tunneliverkostoon. Levittelimme lentolehtisiä ympäri kenttää tuomaan väriä ja yksityiskohtia. Eric teki viime silaukseksi myös keisarillisista muonapakkauksista peräisin olevia tölkkejä, joita liimailtiin sinne tänne eritoten oletettujen asemien ympärille.

Linnoitettu kukkula ja järkähtämätön patsas, joka on selvinnyt kaikista Sterngradin pommituksista.

Kaartin tiedustelurykmentti etsii eloonjääneitä.

Who goes there?

Keisarillinen sana ja asemat. For the Emperor!

Veteraani ja posteljooni tarkistamassa jään kestävyyttä. Jossain matsissa jää pitää kyllä pystyä ampumaan rikki!

Tuhannen dollarin paikka!

Valkyriesta pudotettu ammustäydennys.

Putki oli aika iso impassable-elementti, joten tein jääkasat molemmille puolille portaiksi.

Styrox-levyjen reunat pitäisi vielä teipata, jotta maasto kestää paremmin käyttöä ja siirtelyä. Meillä ei kuitenkaan ollut nyt mustaa teippiä messissä.

Pöytä valmiina kiivasta kaupunkitaistelua varten. Yksityiskohtia on vielä paljon lisää, käykää tsiigaamassa löydättekö esimerkiksi merkityn aseman, jossa konekivääriryhmä vartioi tienpätkää seitsemän päivää!

Play like you've got a pair! Tervetuloa Tapiolaan ja Sterngradiin.

Carnival of Rust

2011-10-10T21:00:00.001+03:00

Lisää Rust Hulk-päivittelyä!

Sain viikonlopun aikana maalailtua kaikenlaista, palkkaduuneja, kaupan promofiguja ja myös pari nappia omaan armeijaan. Luin myös juuri Necron-uutisia; vaikuttaisi siltä, että uusi armeija tulee jo marraskuussa ja tulikin melkoinen hoppu saada nämä Grey Knightit pois alta. Mulla on aika iso armeija Necroneita ja nyt on hyvä syy alkaa päivitellä niitä rähinäkuntoon. Hooyah!

Sain siis pari Paladinia lisää maaleihin. Armeijaan pitäisi rakentaa vielä yksi Paladin, Draigo-vastine sekä pari henchman-yksikköä lisää. Mulla on vanha, muistaakseni Reaperin ihmissusifigu, josta teen radioaktiivista säteilyä huokuvan, raivohullun luolastohirviön pelattavaksi Eversor Assassinin säännöillä. Haluaisin armeijaan lisää Henchmaneja ja erikoisuuksia, pitäisi kehitellä armeijalistaa vielä.

Työkaverini ehti saada ensin kolmen Dreadknightin armeijansa valmiiksi. Darn! Mietinkin, että pudottaisin kolmannen pistesyöppömechan armeijalistasta ja ottaisin tilalle jotain muuta näyttävää tai hauskaa pelattavaa. Yksi vaihtoehto voisi olla Ericin kanssa taannoin ideoimamme Apothecary-dreadnought, joka kantaisi haavoittuneita taistelutovereita olkapäällään. Aseistuksena voisi olla vaikka mikä tahansa muu kuin Autocannon. Toinen vaihtoehto, johon Juhani heitti eilen idean, olisi massivinen ruostetankki joka vonkuisi rämisten aavikon ylitse samaan tyyliin kuin Jawojen Sandcrawler. Siinä voisi olla kaivospora, nostokurki ja weapon platformeja ja sääntöteknisesti kolossi voisi toimia esimerkiksi Land Raiderin säännöillä. Konversiomahdollisuudet houkuttelis, mutta toisaalta lisäjalkaväki voisi tuoda lisää pelimahdollisuuksia. Olisiko teillä muita ehdotuksia parinsadan pisteen investoinniksi?

Pari kuvaa edenneestä armeijasta lopuksi. Mulla ärsyttää hiukan, etten saa kameran asetuksia räpläämälläkään kunnolla värejä kohdalleen. Digipokkari riittää ihan hyvin peruskuvaukseen, mutta joskus haluaisi kuvista hiukan näyttävämpiä ja ominaisuuksista tuntuvat loppuvan tehot. Ehkä jouluksi pitäisi tehdä blogia varten investointi ja päivittää hiukan kalustoa.

Ruostehilpari ja kaasunaamari.

Alustan myrkkylammikko on tehty pudottelemalla vetisiä maalipisaroita toistensa päälle ja viimeistelty Gloss varnishilla.

Lasso and grenades. Figu jäi osittain vähän värittömäksi, joten maalasin repun pakoputkiin keltamustia varoitusraitoja ja alustan yksityiskohdan punaisella.

Tämänhetkiset Paladin-counts asit, eli Rust Enforcerit. Jatkoa seuraa...